Yhdeksästoista joulukuuta~

”Huomenta ystäväni”, Preussi tervehti ja istuutui suorilta pöydän ääreen, jonne Ranska ja Espanja olivat jo viritelleet jonkinlaisen korttipelin ajan kuluksi.

”Ah, Preussi, olet myöhässä”, Espanja totesi, mutta hymyili kuitenkin, ”ja nyt on yö…”

”Me luulimme jo, että peruutit tapaamisen”, Ranska jatkoi sujuvasti. Preussi kohautti olkiaan ja viittasi tarjoilijalle puolihuolimattomasti. Heidät kaikki tunnettiin tässä paikassa, joten hänen ei tarvinnut selitellä tilaustaan.

”On mahtavaa olla myöhässä”, hän selitti ja kaivoi sitten pienen muistikirjan taskustaan, ”ja meni aikaa saada tämä.” Hän nakkasi sen pöydälle ja sekä Ranska että Espanja vilkaisivat sitä mutta kumpikaan ei tehnyt elettäkään selvittääkseen sen tarkoitusta. He vain tuijottivat entistäkin uteliaammin Preussia, joka oli muutenkin järjestänyt kolmikon kokoontumisen selittämättä yhtään mitään.

”Mon ami”, Ranska lopulta aloitti, ”tahdot varmaan jakaa suuren suunnitelmasi ystäviesi kanssa?” Espanja nyökkäili mukana, mutta Preussi piti heidät vielä hetken jännityksessä siemaisten oluttaan, jonka tarjoilija oli juuri tuonut hänelle.

”Se onkin hieno suunnitelma”, hän aloitti ja kaksi muuta valtiota keskittyivät kuuntelemaan, ”tiedättehän ne puheet, jotka Suomi aloitti silloin kokouksessa kuun eka päivä? Minusta meidän pitäisi antaa oma panoksemme tähän joulun aikaan.” Hän keskittyi taas hetkeksi juomaan.

”Preussi, älä ole ilkeä! Kerro jo kaikki”, Espanja pyysi.

”Joo, joo”, Preussi vastasi ja virnisti, ”mitä, jos lähettäisimme pieniä rakkauskirjeitä muille? Nimettömänä tietenkin.” Tässä vaiheessa Ranska oli jo täysin mukana eikä Espanjakaan vastustellut. He kolme olivat toisaalta aina täysillä mukana toistensa suunnitelmissa, joten Preussi ei ollut edes olettanut joutuvansa selittelemään tai suostuttelemaan sen enempää.

”Oh, rakkauskirjeitä”, ranskalainen totesi haaveilevalla äänellä, ”minä voin laatia kirjoituksen, mutta… Mistä saamme osoitteita? Jos oikein muistan, suurin osa valtioista tahtoo pitää ne salassa meiltä… En ymmärrä, miksi.”

”Minäkin olen ihmetellyt sitä…”, Espanja mumisi, mutta Preussi naurahti hiljaa ja ojensi kättään napauttaakseen pöydälle nakkaamaansa kirjasta.

”Meillä on tämä”, hän totesi ja selasi sen auki. Tällä kertaa muut valtiot kumartuivat lähemmäs ja tarkastelivat huolellisella käsialalla kirjoitettuja rivejä. Nopeasti oivallus nousi kummankin kasvoille.

”Osoitekirja…”, Espanja sanoi, ”ja tämähän on Unkarin!” Preussi nyökkäsi. Hän oli tosiaan tehnyt töitä saadakseen sen osoitekirjan ja selviytyäkseen vielä elossa tapaamaan ystäviään.

”Tässä on kaikki mahdolliset osoitteet…”, Ranska totesi ja selaili muutaman sivun eteenpäin, ”Preussi, sinä tulet olemaan kuollut, kunhan Unkari löytää tämän. Hän ei tainnut kuitenkaan itse luovuttaa tätä?”

”Otin sen omalla luvalla”, Preussi myönsi, ”mutta, jos suunnitelma onnistuu täydellisesti, kuten sen tietenkin pitäisi koska minä suunnittelin sen! Unkaria ei haittaa vaikka lainasinkin hänen osoitekirjaansa.” Kaikkien kolmen valtion huulet kääntyivät virneeseen, kun he kuvittelivat millaista jälkeä heidän pienet rakkauskirjeensä saisivat vielä aikaa.

Preussi jatkoi oluensa juomista ja Espanja selaili innoissaan Unkarilta vietyä osoitekirjaa mutisten samalla itsekseen. Ranska oli löytänyt jostain takkinsa taskusta kynän ja palan paperia ja luonnosteli kovalla vauhdilla heidän salaista rakkauskirjettään. Hän joutui keskittymään, jottei lisäilisi vahingossa oman kielensä sanoja mukaan ja siten saisi kaikkia itsensä perään, mutta lopulta hän oli valmis ja Espanja sekä Preussi tarkastelivat aikaansaannosta tyytyväisenä.

Hei rakkaani,

Et tiedä, kuka olen, mutta minä tunnen sinut hyvin.

Olen tarkkailut sinua.

Rakastan sinua.

Olet ainoa, joka saa sydämeni tuntemaan näin.

Kiltti, lupaa olla minun.

Suukkoja~
Salainen ihailijasi <3

”Loistavaa!” Preussi huudahti, ”ja sitten valitaan osoitteet!” Koko loppu yö kului kolmikon osalta erittäin hyvin heidän naureskellessa ja juoniessa suunnitelmaansa eteenpäin.   

A/N: Sanon vain sen, että odotelkaa seuraavaa ystävänpäivää ^^ Jos ehdin, kirjoitan sen mitä tästä seurasi... Ja tiedän, tämä ei ole aivan suudelma, mutta en ajatellut kenenkään välittävän... Anyway, viikonlopulta ei ole luukkuja enkä niitä ala kirjoittamaan nytten, mutta kunhan selviän joulusta laitan nämä luultavasti parin oneshotin osassa Finiin ja silloin lisään puuttuvat luukut väliin. Kaikki iloisia?

Yhdeksäs joulukuuta~

”Sinun on parasta tehdä se hyvin”, Englanti mumisi, kun hänen ranskalainen kutsumaton ja ehdottomasti ei tervetullut vieraansa oli asettunut täysin luontevasti hänen keittiöönsä.

”Oui, mon chéri”, Ranska vastasi sujuvasti ja tutki miettien Englannin jääkaapin sisältöä, ”mikä onnekas sattuma, että tulin juuri sopivasti estämään sinun itsemurhasi…” Toinen valtio mulkaisi häntä äkäisesti. Ensinnäkin hän ei uskonut sattumaan, Ranskalla oli ollut tullessaan kokinhattu ja essu mukana. Ja siinä essussa oli teksti ”suutele kokkia”, mikä ei tosiaankaan herättänyt Englannille hyviä ajatuksia. Ja toiseksi…

”En minä yrittänyt murhata ketään. Minä olin tekemässä ruokaa!” hän ärähti. Ranska, joka oli jo päättänyt mitä tekisi ja nosteli juuri tarvittavia aineksia pöydälle, pysähtyi hetkeksi ja loi merkitsevän katseen englantilaiseen.

”Se on sama asia”, hän totesi, ”mon chéri, anna minun tehdä sinulle ruokaa ja nauti elämästä.” Englanti mulkoili vielä hetken, mutta antoi sitten periksi sille houkutukselle että saisi olla erossa keittiöstä. Hän alkoi oikeastaan olla kyllästynyt siihen, että joka ainoa kerta kun hän teki ruokaa, joku naapureista soitti palokunnan paikalle.

”Tee sitten”, hän mutisi, muttei lähtenyt mihinkään. Sen sijaan hän istui alas keittiönpöydän ääreen vahtimaan, ettei Ranska tekisi mitään ylimääräistä, kuten laittaisi liikaa mausteita tai tuhoaisi hänen keittiötään tai jotain. Jostain syystä vahtiminen tuntui huvittavan ranskalaista ja tämä naureskeli itsekseen valmistellessaan ruokaa.

”Lopeta tuo…”, Englanti murahti saaden Ranskan vain nauramaan enemmän.

”Mitä jos laulaisin?” hän kysyi ja aloitti sitten jäämättä odottamaan vastausta, ”tiens, bonjour, salut, dis-moi comment tu vas. Depuis le temps que l'on ne s'est pas vus. Tu sais, crois-moi je ne t'attendais plus~”

”Kiduta vielä lisää…”, Englanti murahti ja käänsi itsepintaisesti katseensa ikkunaan, kun Ranska jatkoi laulamista hyräilemällä laulun melodiaa. Hän ei olisi missään nimessä myöntänyt tunteneensa kyseistä kappaletta eikä sitä, että myös hän osasi laulaa sen. Hän mielellään myös piti tämän salassa varsinkin eräältä ranskalaiselta.

Ranska hyräili tyytyväisenä koko kappaleen ja hänen kätensä loihtivat nopeasti ja tottuneesti ruokaa, jonka herkullinen tuoksu täytti pian keittiön. Hiljakseen Englanti lopetti ikkunan keskittyneen tuijottamisen ja nousi kattaakseen pöydän valmiiksi. Hän jopa heltyi sen verran, että otti lautasen myös ranskalaiselle.

”Voilá, se on valmis”, Ranska ilmoitti ja käännähti ympäri silmäilemään Englannin kattausta, ”hienoa, mon chéri, mutta kynttilä puuttuu…” Englanti kohotti toista kulmaansa ja tuhahti.

”Älä innostu”, hän tokaisi eikä tehnyt elettäkään etsiäkseen ranskalaisen toivomaa kynttilää. Ranska mutristi huuliaan pettyneenä, mutta keksi kuitenkin pian jotain muuta.

”Angleterre, ennen kuin syömme…”, hän aloitti sillä tietyllä äänensävyllä ja osoitti sitten essuaan, kun Englanti vilkaisi häntä kysyvästi.

”Et ole tosissasi”, englantilainen vastasi vakavalla sävyllä, muttei saanut ranskalaisen hymyä hyytymään.

”On tämä ennenkin toiminut”, Ranska muistutti tyytyväisenä ja Englanti tuhahti. Hän tuijotti toista vielä hetken, mutta astui sitten lähemmäs nostaen toisen kätensä ranskalaisen niskalle. Hän melkein tukisti miehen hiuksia painaessaan heidän huulensa yhteen, mutta Ranska ei välittänyt siitä vastatessaan suudelmaan ja yrittäen saada mahdollisimman paljon irti harvoin toistuvasta tilanteesta. Englanti kuitenkin keskeytti pian kuten aina ja vetäytyi kauemmas näyttäen Ranskan mielestä suloisen hämmentyneeltä ja äkäiseltä.

”Sen ruuan on paras olla hyvää…”, Englanti mumisi.

”Oui, oui”, Ranska vastasi naurahtaen ja valmistautui esittelemään keittotaitojensa aikaansaannokset englantilaiselleen.

A/N: Jotain outoa tässä taas oli...
Eli vuorossa oli FrUK ja kuten aina minun frukien kanssa, tämäkin on Muuttikselle~
Ranskan hyräilemä kappale: www.youtube.com/watch?v=3GRaJvvC_5o
Minusta on hauska kuvitella hänet laulamaan tuota, mutta en ole ennen tainnut saada tilaisuutta kirjoittaa sitä ^^