Mie mietin tässä kaikenlaista (tarpeeksi epämääräisesti sanottu~) ja että mitä sellaista kirjoitusta olisi vielä mitä mie en olisi kokeillut. Kun jotenkin olen hieman kyllästynyt ja ajattelin kokeilla taas jotain uutta ^^'' No, löytyhän niitä paljonkin mutta eniten aloin miettiä, millasta olisi kirjoittaa readerXHetalia fikki... tiedättehän mitä ne on?
Mie selitän siltä varalta, että ette tiedä :')
Eli fikki, jossa toinen/joku hahmoista on vain "sinä" eli lukija. Näitä löytyy englanniksi nykyäään aika paljon. Näyttää olevan jonkinsortin buumi. Anyway, mie ajattelin sellaisia hieman parituksettomia (kun näitäkin löytyy sitten laidasta laitaan...) Lähinnä pieniä pätkiä tilanteista, joissa hetaliat voisivat törmätä ihmisiin ja sellaista. Tämä kuulostaa ehkä nyt tylsältä, mutta luottakaa edes vähän mun mielikuvitukseen... ^^''
Mutta siis, kenestä te haluaisitte tällaisen? Kuitenkin kun tarkoitus olisi kirjoittaa lukijan näkökulmasta ja jos mie päätän ite, se on Hollanti ja sit siitä ei tuu mitään hyvää...
Rohkeasti vain ehdotuksia, tällä kertaa olen valmiimpi tekemään eri hahmoista ^^ ja saa ehdottaa useampia, ehkä saan tästä jonkun sarjan aikaan.
Niin, ja jos niitä ehdotuksia nyt sitten tulee, niin fikit julkaistaan täällä blogissa. Mie en osaa mennä Finiin sellaisten kanssa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mahdolliset tulevat fikit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mahdolliset tulevat fikit. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Nimi ei raapaletta pahenna...?
Minä keksin uuden hauskan jutun!
Tai ehkä se ei ole hauska... anyway! Minulla on usein muutamia raapale ideoita varastossa ja varsinkin nyt on kertynyt, kun en viitsi kirjottaa kaikkea valmiiksi joten laitan vain nimen ylös ja sitten odotan inspistä. Hauska puoli on se, että joskus siinä odottelussa menee aika pitkää enkä edes muista alkuperäistä ideaa enää. Siinä sitten yritän nimistä päätellä...
Eli nyt tekin rakkaat lukijat ja stalkkerit saatte yrittää arvata, millaista raapaletta otsikon perusteella olisi tulossa :') Jotkut näistä on jo valmiiksi kirjoitettu, jotkut eivät... Osa ilmestyy ja osa ei välttämättä koskaan... Eli olen vain ilkeä taas, muahahaha~
Okei, tässä nimet. Älkää hämääntykö numeroista, olen koneellani paljon pidemmällä kuin te olette Finissä (kuulostan reilulta, ja?)
Tai ehkä se ei ole hauska... anyway! Minulla on usein muutamia raapale ideoita varastossa ja varsinkin nyt on kertynyt, kun en viitsi kirjottaa kaikkea valmiiksi joten laitan vain nimen ylös ja sitten odotan inspistä. Hauska puoli on se, että joskus siinä odottelussa menee aika pitkää enkä edes muista alkuperäistä ideaa enää. Siinä sitten yritän nimistä päätellä...
Eli nyt tekin rakkaat lukijat ja stalkkerit saatte yrittää arvata, millaista raapaletta otsikon perusteella olisi tulossa :') Jotkut näistä on jo valmiiksi kirjoitettu, jotkut eivät... Osa ilmestyy ja osa ei välttämättä koskaan... Eli olen vain ilkeä taas, muahahaha~
Okei, tässä nimet. Älkää hämääntykö numeroista, olen koneellani paljon pidemmällä kuin te olette Finissä (kuulostan reilulta, ja?)
Raapale 184: hiukset tekevät naisen?
Raapale 185: Onko se myrkyllinen?
Raapale 187: Sateenkaaripasta
Raapale 189: Ylellisyyttä hulluilleJeah~ Jos sattuu olemaan aikaa, niin kertokaa millaista noista tulee mieleen, hahmoa, tapahtumaa? Sitten naureskelen jos olette väärässä ja pelkään stalkkerointitaitoja jos osutte täysin oikeaan (hmm, olen ollut epäreilu jo kolme kertaa samassa viestissä... pitäisi lopettaa yöllä kirjoittaminen...)
Tot ziens alles~
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Perhetapaus -traileri
Moi! Jälleen kerran sain randomin idean eikä mulla ole mitään hajua millon ehdin kirjoittaa sen... ^^'' Mutta tässä nyt nopeasti kyhätty traikku blogin täytteeksi.
Olipa kerran perhe…
”Ei pahus, onko meillä taas perheillallinen?”
”Vielä yksikin tappelu ja minä häivyn”
”Vielä yksikin perheillallinen ja minä häivyn.”
”…Olet silti täällä?”
Pelottava isoveli,
”Sve, lopeta tuo tuijottaminen”
”Miksi…”
”Se on ihan hiukan hermostuttavaa.”
Hiljainen isoveli,
”Nor?”
”…”
”Nor!”
”…Mitä?”
”…”
”Nor!”
”…Mitä?”
”Nor… Ei mitään!”
Pikkuveli,
”Minä en sano sitä!”
”Saat jäätelön, jos sanot”
”No siinä tapauksessa… Ei.”
Äiti,
”Minä en ole kenenkään vaimo.”
”Mut…”
”Enkä äiti!”
”Tino~ suostu nyt.”
”…Sinä et saa illallista tänään…”
Ja vauva…
”Mitä hittoa?!”
”Eikö me puhuttu tästä joskus?”
”Joo, mutta mistä tuo tuli?”
”Me puhuttiin myös siitäkin…”
”Me puhuttiin myös siitäkin…”
Pienellä avustuksella…
”Ne oli ne pahuksen keijut, eikö niin?”
…Saadaan tarina aikaan.
”Eikö hän voisi syöttää itse itseään?”
”En usko”
”Tai vaihtaa omat vaippansa?”
”En usko sitäkään”
”Pitääkö meidän vahtia häntä oikeasti koko ajan?”
”… Sitähän me teimme silloinkin kun hän oli normaali…”
”… Sitähän me teimme silloinkin kun hän oli normaali…”
”Ai niin…”
Ja lopputulos?
”Minä en pidä lapsista… Ottakaa se pois! Se hyökkää!”
”Milloinkohan hän oppii puhumaan?”
”Toivottavasti ei koskaan”
”Vauvan hoitaminen on helppoa. Kaikki hauska on kiellettyä, siinä se.”
”Ei siis olutta?”
”Ei vauvalle… Minä voisin ottaa kyllä.”
Se jää nähtäväksi~
”Laske vauva alas ja peräänny hitaasti”
”Yes, sir!”
”Ja sitten haet tutin”
”Tutti? Okei, tutti!”
”Hyvä poika”
Um... Tää ei ihan edes kuulosta siltä, mitä mulla on pääni sisällä, mut jotain sinne päin kuitenkin ^^' ja Pohjoismailla mennään. Saatte keksin jos arvaatte, kuka on tuo vauva?
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Ideoita~
Anteeksi kamalasti, mun on pakko kirjoittaa tämä jonnekin ylös ennne kuin unohdan ja muistivihon tietenkin jätin Belgiaan -.-'' Mutta tehdään tämä sitten näin! Eli tahtoisin kirjoittaa parikin songfikkiä, mut inspis-kappaleita onkin yllättäen liikaa ^^'' eli nyt on tilaisuus vaikuttaa ja yrittää uskotella minulle, että joku tietty kappale olisi ihan pakko saada fikiksi... Ja ihan jännitysmomentin vuoksi kerron vain kappaleen ja esittäjän sekä hahmot/parituksen. Saatte sitten itse pohtia millaisen juonen minä olen mihinkin suunnitellut. (niin... jokaiseen on jo tarina, mutta en tiedä, mistä pitäisi aloittaa...^^'')
1. Italy vs. Helsinki ~Laakso & Jöback // Tino, Italia ja joukkio muita (Ruotsi, Saksa, Espanja, Ranska... ne tavalliset) Tämän minä oikeestaan kirjoitan aika varmasti ^^
2. Hey Juliet! ~LMNT // DenNor samalla idealla tämä tai...
3. Me and you (in my pocket) ~Milow // ...tämä. Minulla on juoni päässäni, mutta en ole vielä varma onko se kumpaan kappaleeseen enemmän. Tällä hetkellä kallistuisin enemmän Hey Juliettiin, mutta Milowin kappaleessa on toisaalta niin herttaisen suloiset sanat ja jotenkin tanskamaiset~
4. Bad romance ~Lady Gaga // pfft... FrUk. En voi sille mitään, mut mun on pakko kirjoittaa Iggy jossain välissä laulamaan se ranskankielinen pätkä...
5. You're million ways to be cruel ~OK go // FrUk. Ainoa ongelma vaan on, että tämä on yllättävän vaikea kappale songfikiksi...
6. Knock me out ~Temposhark // DenNor. Ei tarvitse sanoa muuta.
7. Everybody loves me ~OneRepublic // Tanska.
8. Hur kan jag tro på kärlek ~Erik Linder // SuFin Suomen näkökulmasta
9. Don't mess with me ~Temposhark // Tanska tai Preussi, en ole vielä täysin päättänyt kummalle tämä istuisi paremmin. Jotenkin vaan näen tämän enemmän viking!Tanskan kappaleena.)
10. Vem kan segla förutan vind ~ ruotsalainen perinnelaulu // kaikki Pohjoismaat
11. Bells of Notre Dame // Hmm... tämä tuli vain nyt mieleen. Hieno laulu ja olisi kiva käyttää tätäkin. Ehkä jotain Ranskasta? Englanti, ranska vai suomi versio? (kielivalikoima on aina se paras juttu Disney-lauluissa ^^)
12. Once upon December // tästäkään en vielä tiedä... pitäisin toisaalta tästä sellaisena monihahmoisena tai/ja persoonattomana tarinana. Ja kielivalintoja löytyy! Heprea kuulostaa aika nätiltä :'D
Oohps, näitä oli enemmän kuin ajattelin ^^' Missäköhän välissä minä ajattelin saada näitä paperille... anteeksi, näytölle asti?
1. Italy vs. Helsinki ~Laakso & Jöback // Tino, Italia ja joukkio muita (Ruotsi, Saksa, Espanja, Ranska... ne tavalliset) Tämän minä oikeestaan kirjoitan aika varmasti ^^
2. Hey Juliet! ~LMNT // DenNor samalla idealla tämä tai...
3. Me and you (in my pocket) ~Milow // ...tämä. Minulla on juoni päässäni, mutta en ole vielä varma onko se kumpaan kappaleeseen enemmän. Tällä hetkellä kallistuisin enemmän Hey Juliettiin, mutta Milowin kappaleessa on toisaalta niin herttaisen suloiset sanat ja jotenkin tanskamaiset~
4. Bad romance ~Lady Gaga // pfft... FrUk. En voi sille mitään, mut mun on pakko kirjoittaa Iggy jossain välissä laulamaan se ranskankielinen pätkä...
5. You're million ways to be cruel ~OK go // FrUk. Ainoa ongelma vaan on, että tämä on yllättävän vaikea kappale songfikiksi...
6. Knock me out ~Temposhark // DenNor. Ei tarvitse sanoa muuta.
7. Everybody loves me ~OneRepublic // Tanska.
8. Hur kan jag tro på kärlek ~Erik Linder // SuFin Suomen näkökulmasta
9. Don't mess with me ~Temposhark // Tanska tai Preussi, en ole vielä täysin päättänyt kummalle tämä istuisi paremmin. Jotenkin vaan näen tämän enemmän viking!Tanskan kappaleena.)
10. Vem kan segla förutan vind ~ ruotsalainen perinnelaulu // kaikki Pohjoismaat
11. Bells of Notre Dame // Hmm... tämä tuli vain nyt mieleen. Hieno laulu ja olisi kiva käyttää tätäkin. Ehkä jotain Ranskasta? Englanti, ranska vai suomi versio? (kielivalikoima on aina se paras juttu Disney-lauluissa ^^)
12. Once upon December // tästäkään en vielä tiedä... pitäisin toisaalta tästä sellaisena monihahmoisena tai/ja persoonattomana tarinana. Ja kielivalintoja löytyy! Heprea kuulostaa aika nätiltä :'D
Oohps, näitä oli enemmän kuin ajattelin ^^' Missäköhän välissä minä ajattelin saada näitä paperille... anteeksi, näytölle asti?
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Fikki, joka katosi :(
Eli, tämä seuraava pätkä on one-shotista, jonka kirjoitin joskus kauan sitten... Ikävä kyllä en koskaan saannut sitä valmiiksi ja koneeni posahti, joten jäljelle jäi vain tää alkupätkä, jonka olin tallettanut s-postiin : ( tuli kyllä hieman kirottua, sillä kokonaisuudessaan tää olisi ollut A. mukavan pitkä B. "kivaa" huumoria C. hiukan eri hahmoja. Toivon vieläkin, että saisin tiedostot ulos vanhalta koneelta, että tämäkin jatkuisi. En millää jaksa kirjoittaa kaikkea uusiksi >.<
Ai niin! Tämä perustuu hollantilaiseen sketsiin, jossa kahta saksalaissotilasta haastatellaan ja no... se meni aika lailla noin. Kyseessä siis puhdas vitsi ja vielä Alankomaiden telkkarissa näytetty, siksi ajattelinkin kirjoittaa sen hetaliksia ^^'' muutenhan minä en yleensä käsittele Toisen maailmansodan asioita.
***
Ai niin! Tämä perustuu hollantilaiseen sketsiin, jossa kahta saksalaissotilasta haastatellaan ja no... se meni aika lailla noin. Kyseessä siis puhdas vitsi ja vielä Alankomaiden telkkarissa näytetty, siksi ajattelinkin kirjoittaa sen hetaliksia ^^'' muutenhan minä en yleensä käsittele Toisen maailmansodan asioita.
***
Kirkkaat kohdevalot pyyhkäisivät studioyleisön ylitse ja ihmiset taputtivat tottelevaisesti ylös ilmaantuneen tekstin ohjeiden mukaan. Hollanti seisoi jo valmiina juontajan puku päällään sekä mikrofoni ja puheenvuorot käsissään keskellä lavasteista odottaen että kameramies antaisi merkin aloittaa. Pian Luxembourg, joka istui kookkaan laitteiston takana, heilautti kättään lähetyksen alkamisen merkiksi.
”Hyvää iltaa”, Hollanti toivotti ja yleisö lopetti taputtamisen hetkeksi, ”tänään olemme saaneet vieraaksemme kaksi saksalaista, jotka ovat asettuneet elämään tänne meidän keskuuteemme. Tervetuloa!” Belgia tajusi viime hetkellä, että hän oli nostamassa ylös ”buuaus – kylttiä” ja hän vaihtoi sen äkkiä ”aplodeihin”. Yleisö taputti taas, kun kaksi vakavailmeistä saksalaismiestä laskeutuivat sotilaspuvuissaan katsomon parvelta lavasteisiin ja Hollanti kätteli heitä kumpaakin ennen kuin he kaikki kolme istahtivat alas.
”No niin”, Hollanti jatkoi juontoaan istuuduttuaan omalle nojatuolilleen, ”te olitte siis… Ludwig ja Gilbert.” Hän sanoi niin, vaikka juontopapereissa luki aivan eri nimet. Olisihan se pitänyt arvata, että saksalaisten kanssa tuli aina ongelmia.
”Kyllä, minä olen Gilbert Mahtava, kaikkien sotureiden ja…”, Preussi aloitti, mutta hänen veljensä keskeytti.
”Kyllä, Ludwig ja Gilbert”, Saksa sanoi totisena ja mietti jo valmiiksi mielessään, että mitä ihmettä hänen veljensä oli hänelle juottanut saadakseen hänet suostumaan tähän typerään ideaan.
”Aivan, hyvä… Varmistin vain”, Hollanti mutisi eikä enää yrittänytkään hymyillä juontaja-hymyään.
”No luulisi sinun meidät tuntevan”, Preussi virnuili takaisin, ”vai joko se dementia iski?”
”Ei, tänne piti vaan tulla oikeita saksalaisia”, Hollanti vastasi sen verran hiljaa, että ääni ei kulkeutunut hänen mikkiinsä, mutta kaksi valtiota hänen edessään kyllä kuulisivat, ”eikä sekunda albiinoa.”
”Hei! Meillä on univormut ja kaikki!” Preussi huudahti ja samaan aikaan Belgian ääni särähti kuulumaan Hollannin korvassa olevasta nappikuulokkeesta.
”Älkää leikkikö siellä vaan hoitakaa se show!” nainen huusi ja kahden muun miehen ilmeistä päätellen he olivat juuri saaneet saman korviavihlovan tiedotuksen, ”täällä on ihmisiäkin ja kaikki tulee suorana! Toimintaa!” Joskus Hollanti todella ihmetteli, miksei Belgia ollut luonut koskaan uraa armeijan puolella… tai mitäpä hän siskon liikkeistä tiesikään. Ehkä tällä olikin joku majurin arvo tallessa.
”Selvä…”, mies mutisi ja otti sitten taas juontonsa kiinni, ”miten kauan te olittekaan jo eläneet täällä… Alankomailla?”
”Ai Hollannissa?” Preussi kysyi sillä tietyllä äänensävyllä. Hollanti ei nyökännyt, mutta hän soi kuitenkin saksalaiselle erityisen tuiman katseen.
”Muutamia vuosikymmeniä”, Ludwig tuli pelastamaan tilannetta ja sanoi monotonisella äänellä tarkalleen sen, mikä hänen oli käsketty opetella papereista etukäteen valmiiksi, ”me tulimme tänne… miten sen sanoisi… konfliktien aikaan.” Hiljaa seuraavan yleisön joukossa Belgia naputteli omia juontolappujaan ja ihmetteli mielessään, miten ihmeessä Saksa pystyi saamaan jopa etukäteen kirjoitetuissa puheissa olleet kolme pistettä mukaan. Mutta toisaalta nainen oli vain iloinen, että asiat menivät suunnitelmien mukaan. Hän oli hiukan pelännyt, että Preussi soveltaisi liikaa omiaan, mutta onneksi Saksa näytti sitten pysyvän senkin edestä tiukasti sovitussa ohjelmassa.
”Jep, täällä oli jotain kärhämää meidän silloisen hallituksen ja Hollannin pomojen kanssa”, Preussi totesi ja lojui sohvalla aivan kuin olisi kotonaan eikä tukahduttavan kuumassa studiossa.
”…Konflikti, jota ei esiinny enää”, Saksa sanoi väliin hitusen jähmeällä äänellä.
”Ja me ollaan sitten tavallaan vaan hengailtu ympäriinsä sen jälkeen… Alankomaissa siis”, Preussi päätti puheenvuoron ja sai palkkiokseen naurahduksia yleisön joukosta. Kalpea saksalaismies vain hymyili ja heilautti toista kättään laiskasti.
”Niin, te siis tulitte tänne silloin kuin te paski…”, Hollanti luki melkein suoraan lapusta.
”Hollanti!”
”… saksalaiset miehititte Alankomaat toisen maailmansodan aikoihin?” Sisko olisi saanut laittaa juontoihin paremmat sanat, jos kerta aikoi että Hollanti pitäisi sen. Tosin mies alkoi jo nyt olla vakaasti sitä mieltä, että hänen ei koskaan olisi pitänyt suostua tähän. Mutta Belgia oli vaan inttänyt ja inttänyt siitä, että Hollannin pitäisi kokeilla oikeita töitä välillä… Nyt kun tarkemmin ajatteli, niin siskolla taisi sittenkin olla joku armeija-arvo.
”Hei, hei, eipäs nyt hoppuilla”, Preussi sanoi, ”me olemme kuitenkin tavallaan jumissa täällä.”
”Asia on hyvin tulkinnanvarainen”, Saksa jatkoi noudattaen jälleen tarkasti käsikirjoitusta. Yleisön naureskellessa vakavalla äänellä lausutulle kommentille Hollanti kaivoi kynän taskustaan ja raapusti lyhyen viestin yhteen lapuistaan ennen kuin käänsi sen ympäri niin, että vain Saksa ja Preussi näkisivät.
Pyysikö Belgia teidät tähän?
Preussin ilme ei värähtänytkään, mutta hän heilautti toisen käden etusormeaan kieltävästi. Hollanti lisäsi viestiin vielä yhden sanan.
Lahjoi?
Tällä kertaa Preussi muodosti sormillaan nopean ok-merkin, jonka hollantilainen tulkitsi myöntäväksi vastauksesi. Eli sen lisäksi, että hänen sisarensa oli päättänyt passittaa hänet töihin, nainen oli myös värvännyt Preussin ja Saksan suunnitelmaansa. Vielä kun Hollanti vain tietäisi, mitä ihmettä Belgia oli tällä kertaa keksinyt.
”Onko teistä mukavaa olla täällä?” Hollanti jatkoi paremman idean puutteessa juontoaan ennen kuin naisvaltio ehtisi taas antamaan komentoja nappikuulokkeen kautta.
”Viihdymme oikein hyvin”
torstai 23. kesäkuuta 2011
Metsänpeittoon, prologi
Wihiiii~ taas meni hetki ennen ku tulin taas tätäkin päivittämään ^^''
Tässä siis kuitenkin prologi-osa yhteen tarinan pätkään, jota luonnostelin mielessä. (ja joka on, yllätys yllätys, DenNoria... tosin enemmän ystävämielessä) Tässä tarinan summary:
"Norja -tarinoiden ja myyttien maa, joka ei koskaan menettänyt kykyään nähdä keijuja. Viikinkiaikojen jälkeen hänkin silti luuli jättäneensä menneen taakseen. Mutta entä kuin yksi myyteistä herää taas? Ja on valmis kostamaan? Kuinka pitkälle Norja pystyy menemään pelastaakseen raikkaimpansa ja kuinka kauas hänen muistonsa vievät..."
Kaukana, kaukana, tai oikeastaan ei edes aivan niin kaukana, mutta tarpeeksi kaukana kuitenkin jottei kukaan eksyisi sinne. Tässä paikassa, pienessä luolassa jossain päin pohjoista Norjaa, nainen avasi silmänsä.
Tässä siis kuitenkin prologi-osa yhteen tarinan pätkään, jota luonnostelin mielessä. (ja joka on, yllätys yllätys, DenNoria... tosin enemmän ystävämielessä) Tässä tarinan summary:
"Norja -tarinoiden ja myyttien maa, joka ei koskaan menettänyt kykyään nähdä keijuja. Viikinkiaikojen jälkeen hänkin silti luuli jättäneensä menneen taakseen. Mutta entä kuin yksi myyteistä herää taas? Ja on valmis kostamaan? Kuinka pitkälle Norja pystyy menemään pelastaakseen raikkaimpansa ja kuinka kauas hänen muistonsa vievät..."
Kaukana, kaukana, tai oikeastaan ei edes aivan niin kaukana, mutta tarpeeksi kaukana kuitenkin jottei kukaan eksyisi sinne. Tässä paikassa, pienessä luolassa jossain päin pohjoista Norjaa, nainen avasi silmänsä.
Hän makasi selällään sammalpetillä, joka tosin oli kuivunut vuosien kuluessa ja rahisi nyt kun hän liikautti kättään. Hän tuijotti pitkiä kapeita sormiaan ja puristi ne sitten hitaasti nyrkkiin. Kyllä, hänellä oli voimia vielä, vaikka hän olikin nukkunut niin pitkään. Hitaasti ja unensa jäykistämänä nainen nousi istumaan ja hoippui sitten jaloilleen. Sadan ja kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen hän tahtoi nähdä maailman taas pian.
Vaikka hän näyttikin naiselta, tosin hieman kummalliselta kapean ruumiinrakenteensa ja lähes valkoisten hiusten sekä kellertävien silmien takia, viimeistään hänen jalkojensa väliin laskeutuva lehmänhäntä erotti hänen rotunsa ihmisrodusta. Eikä tietenkään hänen lähes kuolemattomuutensakaan tehnyt hänestä ihmissuvun lasta.
Huldra, sillä se hän oli, käveli haparoiden, mutta kovaa vauhtia vahvistuvin askelin kohti kotiluolansa suuaukkoa valmiina näkemään kuinka maailma oli muuttunut hänen kirotun unensa aikana. Viimein hänen kätensä koskettivat suurta kiveä, joka oli estänyt ihmisiä ja muita olentoja hiipimästä hänen kotiinsa, ja oudon helpolla liikkeellä hän työnsi sen pois tieltään nähdäkseen taivaalla loistavat tähdet ja haistaakseen tuuleen. Hänen kalpeat huulensa kääntyivät pieneen hymyyn.
Kaikkialla ympärillä oli metsää, mutta taivaanrannassa näkyi kaupungin valot ja jostain kauempaa kuului autojen sekä muun liikenteen ääntä. Keväinen yö näytti rauhalliselta ja tähdet loistivat taivaalla omilla tutuilla paikoillaan.
Huldra katseli tätä kaikkea hetken ja sitten hänen hymynsä vaihtui julmaksi virnistykseksi, joka oli joskus kauan sitten saanut ihmiset näkemään painajaisia.
”Aika kostaa…”, Huldra mutisi synkästi ja heitti sitten päätään taaksepäin huutaakseen niin kovaa, että tämä koko maa kuulisi hänen äänensä, ”sinä saat maksaa, Norge! Saat maksaa kaiken, minkä teit minulle!”
// Tässä tarinassa saattaa ehkä kai esiintyä myös mm. Havis Amanda ja Pieni Merenneito (siis se oikea... ei Disney-versio) Laitan myöhemmin muutamia dialogi-pätkiä tähän liittyen niin saatte sitten paremman käsityksen :'D
Tosin en aloita tämän kirjoittamista kunnolla ennen kuin Köpi on valmis!
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Taas DenNoria
(randomi sivuhenkilö & Tanska)
"Hei, matkamies, tervetuloa tänne. Me emme kysy, miksi ja mistä sinä tulet ja sinä et kysy, mitä me teemme. Reilu sopimus, eikö?"
"Kaikki on ihan samaa minulle..."
(taas joku randomi & Tanska)
"Oletko hullu?"
"Olen kuullu tuon ennenkin, joten olen. Luulisin."
"Mutta... Se talo on kirottu! Et sinä voi siellä asua"
"No onpa ikävä juttu, mutta minä tahdon asua juuri siellä. Viehättävä pikku kartano ja paljon tyhjää tilaa"
(Tanska & Norja)
"Kuka...!"
"...Typerys."
"Anteeksi, mitä?"
"Sanoin, että olet typerys."
"Aijaa... hetkinen! Kuka sinä edes olet?"
"Ei kuulu sinulle, typerys"
"Kuuluupas!"
"Eipäs."
"Varmasti! Minä asun täällä"
"Minäkin asun täällä... Olen asunut jo aika pitkään."
"Oikeasti? Onpa mukavaa, voit pitää minulle seuraa"
"typerys...."
(Ice & Norja)
"Veli, tämä ei ole oikein"
"Älä huoli, minä tiedän mitä teen"
(Tanska & Norja)
"Sinä olet... olet siis..."
"Kuollut. Onko se muka niin vaikea sanoa?"
"...et näytä aaveelta..."
"Enkö? Ja sinäkö olet tavannut niin monia, että voit sanoa tuon?"
(Tanska & Norja)
"Minä rakastan sinua..."
"Minä en voi rakastaa."
"Ei sinun tarvitse... Kunhan annat minun jäädä"
"...jää sitten..."
Sain tällaisen hassun AU-idean tässä. Juoni yksinkertaisuudessaan: Tanska on mies, joka ei jaksa enään välittää mistään. Hän kulkee ja kiertää maata löytämättä omaa paikkaansa, kunnes hän lopulta saapuu kylään, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jossa ei esitetä kysymyksiä. Sopiva paikka hänelle siis, mutta lopullisen muutoksen aiheuttaa vasta hänen ja kalpean nuorukaisen kohtaaminen... Nuorukaisen, jonka sanotaan kuolleen.
keheheehee~ tämä pomppasi mieleen about viisi sekunttia sitten, joten turha odottaa mitään erikoista ^^ ja mulla on vanhat fikit kesken vielä. Kuha nyt vaan laittelen tännekin jotain välillä.
"Hei, matkamies, tervetuloa tänne. Me emme kysy, miksi ja mistä sinä tulet ja sinä et kysy, mitä me teemme. Reilu sopimus, eikö?"
"Kaikki on ihan samaa minulle..."
(taas joku randomi & Tanska)
"Oletko hullu?"
"Olen kuullu tuon ennenkin, joten olen. Luulisin."
"Mutta... Se talo on kirottu! Et sinä voi siellä asua"
"No onpa ikävä juttu, mutta minä tahdon asua juuri siellä. Viehättävä pikku kartano ja paljon tyhjää tilaa"
(Tanska & Norja)
"Kuka...!"
"...Typerys."
"Anteeksi, mitä?"
"Sanoin, että olet typerys."
"Aijaa... hetkinen! Kuka sinä edes olet?"
"Ei kuulu sinulle, typerys"
"Kuuluupas!"
"Eipäs."
"Varmasti! Minä asun täällä"
"Minäkin asun täällä... Olen asunut jo aika pitkään."
"Oikeasti? Onpa mukavaa, voit pitää minulle seuraa"
"typerys...."
(Ice & Norja)
"Veli, tämä ei ole oikein"
"Älä huoli, minä tiedän mitä teen"
(Tanska & Norja)
"Sinä olet... olet siis..."
"Kuollut. Onko se muka niin vaikea sanoa?"
"...et näytä aaveelta..."
"Enkö? Ja sinäkö olet tavannut niin monia, että voit sanoa tuon?"
(Tanska & Norja)
"Minä rakastan sinua..."
"Minä en voi rakastaa."
"Ei sinun tarvitse... Kunhan annat minun jäädä"
"...jää sitten..."
Sain tällaisen hassun AU-idean tässä. Juoni yksinkertaisuudessaan: Tanska on mies, joka ei jaksa enään välittää mistään. Hän kulkee ja kiertää maata löytämättä omaa paikkaansa, kunnes hän lopulta saapuu kylään, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jossa ei esitetä kysymyksiä. Sopiva paikka hänelle siis, mutta lopullisen muutoksen aiheuttaa vasta hänen ja kalpean nuorukaisen kohtaaminen... Nuorukaisen, jonka sanotaan kuolleen.
keheheehee~ tämä pomppasi mieleen about viisi sekunttia sitten, joten turha odottaa mitään erikoista ^^ ja mulla on vanhat fikit kesken vielä. Kuha nyt vaan laittelen tännekin jotain välillä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Traileri vol. 1 Jt
Mulla on tylsää, joten päivitän nyt sitten jo toisen kerran! (mulle ei pitäisi antaa vapaapäiviä... eiku...)
Tämä on sitten Jatkotapaamisen traileri. Vol 1 siksi, että se tulee aika varmasti muuttumaan vielä ennen kuin saan tarinan julkaisukuntoon... kun juoni tuppaa elämään aina vähän omaa elämäänsä ^^''
Tämä on sitten Jatkotapaamisen traileri. Vol 1 siksi, että se tulee aika varmasti muuttumaan vielä ennen kuin saan tarinan julkaisukuntoon... kun juoni tuppaa elämään aina vähän omaa elämäänsä ^^''
Taas yksi maailmankokous…
”Onko sinne ihan pakko mennä taas?”
”Kyllä, Danmark”
”Mutta, Norge…”
”Ikävä myöntää tämä, mutta sinuakin tarvitaan siellä toisinaan”
”Mutta siellä on tylsää…”
…hiukan erilainen…
”Tino!”
”Mit… Mitä sinä täällä teet?!”
”En paljon mitään…”
”Miten sinä pääsit tänne?!”
”Tuota… Preussi auttoi vähän… Ja Saksa”
…eikä aivan normaali…
”Eli, jos saan heidät mukaan, niin sinä suostut tähän?”
”…tämän kerran”
”Hyvä. Preussi, Tanska ja Norja ovat jo minun puolellani”
”Petturit…”
…edessä on pitkä päivä…
”Ei niin voi tehdä!”
”Voipas, minä teen sitä joka viikko”
”Mutta… Älä vain sano, että Latvia on tuolla.”
”Ei minun tarvitse, kun sinä näköjään tiedät sen jo”
”Preussi…”
”Niin?”
”Ei mitään. Jatka vaan.”
…muistoja…
”Minä aloitan!”
”Millä oikeudella? Minun pitäisi olla eka!”
”No tietenkin sillä, että minä olen kuningaskunta… ja sinua ei ole edes olemassa”
”Ai enkö? Sinulla on siis tapana hävitä olemassa olemattomille?”
…hullut vuodet…
”Kongressi on jo tehnyt päätöksensä!”
”Älä katso taaksesi, Danmark”
”Norge… Ikke! Ei häntä!”
”Tervetuloa uuteen kotiisi, Finljándija”
”Tino! Voi, Soome…”
”Päätökset voi myös rikkoa ja sopimukset purkaa! Täällä mikään ei sido minua…”
… ja muutokset.
”Preussia ei enää ole”
”Ai, ei vai?”
”Miksi te huudatte?”
”Tahdomme itsenäistyä!”
”…sinä olet vapaa lähtemään, Norge”
”Þingvellir! Þingvellir!”
Menneisyys.
”Hetkinen, en minä muista mitään tuollaista”
”…Kyllä se silti tapahtui.”
”Eipäs.”
”Kylläpäs”
”Eipäs… Mistä me oltiin puhumassa?”
”Niinpä”
Nykyisyys.
”Olenko muistanut sanoa, että rakastan sinua?”
”… Muistinko minä sanoa, että vihaan sinua?”
”Kyllä, mutta en uskonut!”
”Typerys…”
Tarina…
”Ei… Sinä taas!”
”Mutta Tino… ei se ole niin paha juttu”
…alkaa uudestaan.
”Ja kuten viime kerralla, kommentoimatta jättäminen omalla vastuulla!”
”Tanska… ”
”Minä olen tosissani!”
”Minä myös!”
”Preussi… älä sinäkin…”
”he ovat oikeassa. Jos ette kommentoi, tapahtuu kauheita. Erittäin kauheita…”
”Norja!?”
”…koska kirjoittaja ei jätä meitä rauhaan.”
”….ihan kun jättäisin muutenkaan…”
Jatkotapaaminen… by Vyra
”Katso nyt. Minä olen kirjoittaja ja sinä olet yksi henkilöistä”
”Sama se! Minulla on kuitenkin suurempi rooli kuin sinulla!”
”Tietenkin! Ei tämä kerro minusta vaan sinusta ja… miksi edes yritän selittää?”
Jep, jep ^^
Arvista, Jt
(only in Finnish, sorry)
Moi~ Tää pätkä on sitten taas näitä mun Jatkotapaaminen juttuja... ihan samoin kun tuon edellisenkin kanssa, että en tiedä vielä tuleeko tää näin vai jotenkin muuten ^^' Tämä pätkä sijoittuu jonnekin 1960-luvulle, kun Ruotsi ja Suomi tapaavat toisensa kunnolla ekan kerran sitten 1809:n (jep, olen ilkeä heille....) Eikä tässäkään ole mitään sen suurempaa, kun että tahdon muistaa, mitä ajattelin kirjoittaa. (eli tää ei välttämättä edes aukea täysin kaikille... mun mieli on outo xD)
Sisältää SuFin-varoituksen. Älä lue, jos et pidä siitä, okay?
Moi~ Tää pätkä on sitten taas näitä mun Jatkotapaaminen juttuja... ihan samoin kun tuon edellisenkin kanssa, että en tiedä vielä tuleeko tää näin vai jotenkin muuten ^^' Tämä pätkä sijoittuu jonnekin 1960-luvulle, kun Ruotsi ja Suomi tapaavat toisensa kunnolla ekan kerran sitten 1809:n (jep, olen ilkeä heille....) Eikä tässäkään ole mitään sen suurempaa, kun että tahdon muistaa, mitä ajattelin kirjoittaa. (eli tää ei välttämättä edes aukea täysin kaikille... mun mieli on outo xD)
Sisältää SuFin-varoituksen. Älä lue, jos et pidä siitä, okay?
”Sattuu katsoa sun haavoja…
niitä aika ei kai paranna,
sun täytyy kantaa arvet mukana…”
Ruotsin sormet koskettivat vaaleaa ihoa. Hän muisti joskus ihmetelleensä, miten pelkkä tällainen pieni tunne suomalaisesta aiheutti kumman tunteen hänen sisälleen ja sekoitti kaikki ajatukset. Enää hän ei ihmetellyt, sillä vuosien kuluessakin kaikki Suomessa oli kuitenkin rakasta Ruotsille. Huolimatta pitkästä erosta, huolimatta synkästä ikävästä… Hän rakasti vieläkin.
Nyt ruotsalaisen sormet kulkivat jälleen pitkin toisen valtion vartaloa niitä tuttuja reittejä, joita hän oli niin kovasti ikävöinyt. Suomi makasi aloillaan antaen Ruotsin tutkia rauhassa. Nuoremman miehen silmät olivat kiinni ja hän näytti rauhalliselta. Se muistoista tuttu hymy, jota Ruotsi oli eniten kaivannut, oli hävinnyt hetkeksi jonnekin. Mutta kaiken tuskan ja kärsimyksen jälkeen, pelkkä tyyneyskin tuntui paremmalta kuin vain täydelliseltä. Ehkä kaikki olisi viimein taas hyvin.
Etsivät sormet tapasivat ensimmäisen poikkeaman, jotain mitä ei ollut ollut viime kerralla. Ruotsi murahti itsekseen ja pysähtyi. Hänen ei tarvinnut kysyä ääneen. Suomi ymmärsi häntä ja vastaisi, jos tahtoisi. Odottavassa hiljaisuudessa Ruotsin sormet piirsivät arven viivaa.
”Talvisota 3. tammikuuta 1940”, Suomi sanoi vakavalla äänellä avaamatta kuitenkaan silmiään. Ruotsin sormet löysivät pian seuraavan arven vaaleasta ihosta.
”Sisällissota, punaisten luoti”, suomalainen taas kertoi ja jatkoi, kun ruotsalaisen sormet hipaisivat viereistä arpea, ”sama sota, mutta valkoisten luoti.” Ruotsin mieli synkistyi taas hiukan enemmän, miksei hän pystynyt pitämään rakkaastaan parempaa huolta silloin. Miksi hän oli uskonut muita…
Kolmas arpi tuntui karheammalta kuin muut. Ruotsi kosketti pirstaleista jälkeä varovasti.
”Jatkosota”, Suomi selitti, ”se oli kranaatti.” Neljäs arpi löytyi suomalaisen vasemmasta olkapäästä. Viides kaulalta. Kuudes oikean lapaluun alta. Ruotsi lakkasi jo ajattelemasta päivämääriä, hän vain kuunteli vaiti kun Suomi kertoi jokaisen kipeän muistonsa tarinan. Viimein ruotsalaisen sormet löysivät viimeisen kymmenistä arvista.
”Se ei edes ole taistelusta”, Suomi aloitti ja Ruotsin yllätykseksi hän myös hymähti hiljaa, ”se oli vain vahinko. Oli aivan pimeää ja minä juoksin päin omia mäntyjäni.
*näkymätön seinä* juu, loppu jääköön sitten siihen varsinaiseen tarinaan... (kuten myös se, miten he _päätyivät_ tuohon. muahhahahaa~)
Lyrikat olivat yhdestä Indican kappaleesta, jonka nimen jo lahjakkaasti unohdin. Laitoin ne kuitenkin tuohon alkuun, koska jotenkin sain johdettua tämän kohtauksen ajatukset siitä kappaleesta.
Ja tämä pätkä oli vähän tönkkö, sori ^^''
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Islannin kirje Norjalle, Jt
Moi~ Sorry only in Finnish at this time ^^
Tällä kertaa tämä sisältää pienen spoilausvaroituksen. Kirjoitin tämän pätkän siksi, että jotain tällaista tulee myös Jatkotapaamiseen ( Jt tarkoittaa nyt sitten sitä) se kohta tuskin kuitenkaan tulee aivan näin, joten... joo^^ Sijoittuu siihen aikaan kun Norja annettiin Ruotsille ja Tanska jäi Islannin kanssa.
Ja varoitukset: viittausta reippaaseen alkoholinkäyttöön, huumeisiin ja muuhun epäilyttävään.
Aika tekelehän tämä on ^^'' Lähinnä itselle jotain, että muistan mitä juttuja tahdon sitten siihen valmiiseen tarinaan. Mutta sitä vartenhan minä tämän blohgin kyhäsin että saan laittaa tällaisia tänne :'D pätkiä, joilla ei oo mitään sen suurempaa merkitystä...
Tällä kertaa tämä sisältää pienen spoilausvaroituksen. Kirjoitin tämän pätkän siksi, että jotain tällaista tulee myös Jatkotapaamiseen ( Jt tarkoittaa nyt sitten sitä) se kohta tuskin kuitenkaan tulee aivan näin, joten... joo^^ Sijoittuu siihen aikaan kun Norja annettiin Ruotsille ja Tanska jäi Islannin kanssa.
Ja varoitukset: viittausta reippaaseen alkoholinkäyttöön, huumeisiin ja muuhun epäilyttävään.
Noregur,
Toivottavasti voit hyvin… Täällä ei mitään uutta. Aurinko nousee edelleenkin joka aamu, katselen sitä usein siitä huoneesta, jossa sinä asuit. Äläkä kuvittele, että olisin alkanut tunteelliseksi! Se vain sattuu olemaan talon paras huone ja pidän auringonnousujen katselusta…
Kuitenkin. Voin hyvin. Nuo kaksi sanaa saavat riittää minun tilani kuvailuun. Elämä täällä ei ole enää niin helppoa nyt kun sinä olet poissa… Mutta en minä huolenpitoa tarvitsekaan. Olen jo tarpeeksi vanha elättämään itseni, toisin kuin eräät.
Mikä vie asian Danmörkiin… Hän… Ei ole enää itsensä. Oikeastaan kaikki muuttui jo silloin kuin sinä lähdit. Aluksi hän alkoi juoda. Siis enemmän kuin yleensä, paljon enemmän… En muista nähneeni häntä koskaan selvin päin sinä aikana, joten ymmärrät kai että minä yksin myös tein kaiken. Tai no, palvelijat auttoivat, mutta minä olin ainoa jonka Danmörk päästi lähelleen. Minutkin oikeastaan vain siksi, että satun muistuttamaan sinua. Tiedän, että se johtui siitä, koska hän kutsui minua usein sinun nimelläsi silloin kuin saavuin huoneeseen tai hän sattui näkemään minut silloin kuin oli vielä jotenkuten tässä maailmassa. Hän tahtoi usein myös minut lähelleen, ennen kuin sammui sen kaiken alkoholin vuoksi.
Tiedän, mitä ajattelet nyt… Mutta se ei ollut sitä. Danmörk ei koskaan koskenut minuun. Hän vain tahtoo, että istuin hetken hiljaa siinä nojatuolissa, jota sinä käytit, ja leikin hänen omaa palvomishahmoaan. Niin, sinä olet nykyään pakkomielle hänelle! Hän ei puhu muusta, hän ei katso muita… Hän käyttää vain esineitä, joita sinä käytit ja joka kerta kun joku avaa oven, hän odottaa näkevänsä sinut. Tai kuulevansa sinun äänesi, sinut. Hänen johtajansa ei ole iloinen siitä ja hän yritti ensin saada Danmörkin toipumaan nopeasti. Hän jopa käski minun… En aio sanoa sitä, se ei ole tärkeää sillä Danmörk ei koskaan taida haluta muita kuin sinut Noregur. Mutta siis, jopa johtajat luovuttivat kun Danmörk alkoi pitää juomisessaan pelkästään sen verran lyhyitä taukoja että pystyi tekemään töitään muutaman tunnin päivässä. Mutta ei se ollut sen parempi, koska hän ei yleensä kuitenkaan ollut selvänä.
Sitten tapahtui taas jotain. En tiedä, mitä… mutta uskon että sinä teit jotain. Teitkö? Koska eräänä aamuna, kun olin valmistelemassa aamupalaa Danmörkille, hän ilmestyikin itse keittiöön. Hän oli kalpea ja näytti sairaalta, mutta hän ei kuitenkaan ollut humalassa. Seisoimme kumpikin hetken aivan hiljaa keskellä kaikkea ja mietimme varmaan kumpikin, että miten outo tilanne se oli. Sitten hän puhui…
En pysty kuvailemaan sitä sanoilla, joten yritän kirjoittaa sen siten miten parhaiten pystyn;
”Island?” Danmörk kysyi aivan kuin olisin ollut joku muu. Minä kuitenkin nyökkäsin.
”Minulla on ikävä häntä….Norgea…”, sitten hän alkoi itkeä. En ole koskaan nähnyt hänen itkevän enkä edes uskonut hänen pystyvän siihen, mutta se taisikin vain viedä häneltä aikaa… Siis aloitta itkeminen ja päästää kaikki ulos.
Minä en oikeasti tiennyt, mitä sanoa… Minullakin on ikävä sinua… Niin kova ikävä… Mutta minä olin ajatellut sitä joka päivä, toisin kuin Danmörk, joka oli kätkenyt kaikki tunteensa humalaan. Mutta, kun katsoin kuinka aikuinen mies, joka kutsui itseään Pohjolan kuninkaaksi, itki edessäni… Minäkin aloin taas itkeä…
Oli onni, että olin antanut sen päivän vapaaksi keittiönaisille… Se hetki oli jo muutenkin nolostuttava, ilman että joukko ihmisiä olisi vielä pyörinyt ympärillä. Ja se tapa, jolla Danmörk hoki sinun ja minun nimiämme… olisi saattanut herättää vääriä käsityksiä.
En muista enää selkeästi koko tapahtumaa, mutta me kumpikin itkimme ja löysin itseni kasvot Danmörkin rintaa vasten painuneena. Hän haisi vielä alkoholilta, mutta se ei haitannut silloin. Hän suri sinua ja antoi myös minun tehdä sen… Muistaakseni hän puhui, kertoi pieniä asioita sinusta. Niitä asioita, joita hän sinussa rakasti. Ja, kun olimme kumpikin rauhoittuneet hiukan, hän alkoi kertoa enemmän. Muistan, että hän ainakin kertoi minulle, mitä hän tunsi kun tapasi sinut ensimmäisen kerran, ja siitä hetkestä, kun sinä raahasit minut hänen luokseen ja kutsuit veljeksesi… Hän oli äänessä koko ajan, aivan kuin pelkäisi unohtavansa sinut, jos ei puhuisi jatkuvasti.
Se päivä kului niin… Illalla ajattelin jo kaiken menevän paremmaksi…
Mutta ei se tietenkään mennyt niin. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin siihen kun joku outo mies tahtoi välttämättä tavata Danmörkin. Palvelijattaret herättivät ensin minut, koska he eivät uskaltaneet häiritä Danmörkiä itseään. En silti tiedä, kuka se mies oli. Hän esitteli itsensä… Nederland tai jotain sen kuuloista. Aloin kutsua häntä itse nimellä Niðurlönd. Valtio hän kuitenkin oli kuten mekin, siitä olen aivan varma.
Päästin hänet kuitenkin sisälle ja hän sai myös luvan puhutella Danmörkiä… Mikä oli outoa, koska minä olin ainoa jolle hän sanoi mitään. Mutta tämä mies kuitenkin meni hänen huoneeseensa ja viipyi siellä pitkään. En tiedä, mitä tapahtui enkä tahdokaan tietää. Se outo mies vain oli täällä ja lähtiessään hän sanoi minulle ”annoin hänelle jotain, mikä auttaa unohtamiseen ja kipuun…” Hän myös käytti jotain outoa nimeä Danmörkistä, mutten muista sitä enää.
Kuitenkin. Mitä hyvänsä se mies antoikin, minä en pidä siitä. En usko, että Danmörk tahtoo unohtaa sinua… Mutta sen vierailun jälkeen hän alkoi myös käyttäytyä entistä kummemmin. Hän ei enää ollut humalassa, hän ei edes koskenut alkoholiin, mutta ei hän myöskään ollut itsensä… Aivan kuin hän olisi sulkenut jotain itsestään ulos. Olen varma, että se johtuu siitä mitä se mies hänelle antoi. Minä en pidä tästä…
Mutta se on tilanne nyt. En osaa sanoa enempää, mutta toivon että olet kunnossa. Jos Svi kysyy jotain, niin sano etten ole kuullut mitään Finnlandista. En ole kuullut oikeastaan kenestäkään aikoihin. Toivon että Lundi saa vietyä tämän viestin sinulle.
Minulla on ikävä sinua…
Noregur.
Ísland.
Aika tekelehän tämä on ^^'' Lähinnä itselle jotain, että muistan mitä juttuja tahdon sitten siihen valmiiseen tarinaan. Mutta sitä vartenhan minä tämän blohgin kyhäsin että saan laittaa tällaisia tänne :'D pätkiä, joilla ei oo mitään sen suurempaa merkitystä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)