Islannin kirje Norjalle, Jt

Moi~ Sorry only in Finnish at this time ^^

Tällä kertaa tämä sisältää pienen spoilausvaroituksen. Kirjoitin tämän pätkän siksi, että jotain tällaista tulee myös Jatkotapaamiseen ( Jt tarkoittaa nyt sitten sitä) se kohta tuskin kuitenkaan tulee aivan näin, joten... joo^^ Sijoittuu siihen aikaan kun Norja annettiin Ruotsille ja Tanska jäi Islannin kanssa.

Ja varoitukset: viittausta reippaaseen alkoholinkäyttöön, huumeisiin ja muuhun epäilyttävään.

Noregur,

Toivottavasti voit hyvin… Täällä ei mitään uutta. Aurinko nousee edelleenkin joka aamu, katselen sitä usein siitä huoneesta, jossa sinä asuit. Äläkä kuvittele, että olisin alkanut tunteelliseksi! Se vain sattuu olemaan talon paras huone ja pidän auringonnousujen katselusta…

Kuitenkin. Voin hyvin. Nuo kaksi sanaa saavat riittää minun tilani kuvailuun. Elämä täällä ei ole enää niin helppoa nyt kun sinä olet poissa… Mutta en minä huolenpitoa tarvitsekaan. Olen jo tarpeeksi vanha elättämään itseni, toisin kuin eräät.

Mikä vie asian Danmörkiin… Hän… Ei ole enää itsensä. Oikeastaan kaikki muuttui jo silloin kuin sinä lähdit. Aluksi hän alkoi juoda. Siis enemmän kuin yleensä, paljon enemmän… En muista nähneeni häntä koskaan selvin päin sinä aikana, joten ymmärrät kai että minä yksin myös tein kaiken. Tai no, palvelijat auttoivat, mutta minä olin ainoa jonka Danmörk päästi lähelleen. Minutkin oikeastaan vain siksi, että satun muistuttamaan sinua. Tiedän, että se johtui siitä, koska hän kutsui minua usein sinun nimelläsi silloin kuin saavuin huoneeseen tai hän sattui näkemään minut silloin kuin oli vielä jotenkuten tässä maailmassa. Hän tahtoi usein myös minut lähelleen, ennen kuin sammui sen kaiken alkoholin vuoksi.

Tiedän, mitä ajattelet nyt… Mutta se ei ollut sitä. Danmörk ei koskaan koskenut minuun. Hän vain tahtoo, että istuin hetken hiljaa siinä nojatuolissa, jota sinä käytit, ja leikin hänen omaa palvomishahmoaan. Niin, sinä olet nykyään pakkomielle hänelle! Hän ei puhu muusta, hän ei katso muita… Hän käyttää vain esineitä, joita sinä käytit ja joka kerta kun joku avaa oven, hän odottaa näkevänsä sinut. Tai kuulevansa sinun äänesi, sinut. Hänen johtajansa ei ole iloinen siitä ja hän yritti ensin saada Danmörkin toipumaan nopeasti. Hän jopa käski minun… En aio sanoa sitä, se ei ole tärkeää sillä Danmörk ei koskaan taida haluta muita kuin sinut Noregur. Mutta siis, jopa johtajat luovuttivat kun Danmörk alkoi pitää juomisessaan pelkästään sen verran lyhyitä taukoja että pystyi tekemään töitään muutaman tunnin päivässä. Mutta ei se ollut sen parempi, koska hän ei yleensä kuitenkaan ollut selvänä.

Sitten tapahtui taas jotain. En tiedä, mitä… mutta uskon että sinä teit jotain. Teitkö? Koska eräänä aamuna, kun olin valmistelemassa aamupalaa Danmörkille, hän ilmestyikin itse keittiöön. Hän oli kalpea ja näytti sairaalta, mutta hän ei kuitenkaan ollut humalassa. Seisoimme kumpikin hetken aivan hiljaa keskellä kaikkea ja mietimme varmaan kumpikin, että miten outo tilanne se oli. Sitten hän puhui…

En pysty kuvailemaan sitä sanoilla, joten yritän kirjoittaa sen siten miten parhaiten pystyn;

”Island?” Danmörk kysyi aivan kuin olisin ollut joku muu. Minä kuitenkin nyökkäsin.

”Minulla on ikävä häntä….Norgea…”, sitten hän alkoi itkeä. En ole koskaan nähnyt hänen itkevän enkä edes uskonut hänen pystyvän siihen, mutta se taisikin vain viedä häneltä aikaa… Siis aloitta itkeminen ja päästää kaikki ulos.

Minä en oikeasti tiennyt, mitä sanoa… Minullakin on ikävä sinua… Niin kova ikävä… Mutta minä olin ajatellut sitä joka päivä, toisin kuin Danmörk, joka oli kätkenyt kaikki tunteensa humalaan. Mutta, kun katsoin kuinka aikuinen mies, joka kutsui itseään Pohjolan kuninkaaksi, itki edessäni… Minäkin aloin taas itkeä…

Oli onni, että olin antanut sen päivän vapaaksi keittiönaisille… Se hetki oli jo muutenkin nolostuttava, ilman että joukko ihmisiä olisi vielä pyörinyt ympärillä. Ja se tapa, jolla Danmörk hoki sinun ja minun nimiämme… olisi saattanut herättää vääriä käsityksiä.

En muista enää selkeästi koko tapahtumaa, mutta me kumpikin itkimme ja löysin itseni kasvot Danmörkin rintaa vasten painuneena. Hän haisi vielä alkoholilta, mutta se ei haitannut silloin. Hän suri sinua ja antoi myös minun tehdä sen… Muistaakseni hän puhui, kertoi pieniä asioita sinusta. Niitä asioita, joita hän sinussa rakasti. Ja, kun olimme kumpikin rauhoittuneet hiukan, hän alkoi kertoa enemmän. Muistan, että hän ainakin kertoi minulle, mitä hän tunsi kun tapasi sinut ensimmäisen kerran, ja siitä hetkestä, kun sinä raahasit minut hänen luokseen ja kutsuit veljeksesi… Hän oli äänessä koko ajan, aivan kuin pelkäisi unohtavansa sinut, jos ei puhuisi jatkuvasti.

Se päivä kului niin… Illalla ajattelin jo kaiken menevän paremmaksi…

Mutta ei se tietenkään mennyt niin. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin siihen kun joku outo mies tahtoi välttämättä tavata Danmörkin. Palvelijattaret herättivät ensin minut, koska he eivät uskaltaneet häiritä Danmörkiä itseään. En silti tiedä, kuka se mies oli. Hän esitteli itsensä… Nederland tai jotain sen kuuloista. Aloin kutsua häntä itse nimellä Niðurlönd. Valtio hän kuitenkin oli kuten mekin, siitä olen aivan varma.

Päästin hänet kuitenkin sisälle ja hän sai myös luvan puhutella Danmörkiä… Mikä oli outoa, koska minä olin ainoa jolle hän sanoi mitään. Mutta tämä mies kuitenkin meni hänen huoneeseensa ja viipyi siellä pitkään. En tiedä, mitä tapahtui enkä tahdokaan tietää. Se outo mies vain oli täällä ja lähtiessään hän sanoi minulle ”annoin hänelle jotain, mikä auttaa unohtamiseen ja kipuun…” Hän myös käytti jotain outoa nimeä Danmörkistä, mutten muista sitä enää.

Kuitenkin. Mitä hyvänsä se mies antoikin, minä en pidä siitä. En usko, että Danmörk tahtoo unohtaa sinua… Mutta sen vierailun jälkeen hän alkoi myös käyttäytyä entistä kummemmin. Hän ei enää ollut humalassa, hän ei edes koskenut alkoholiin, mutta ei hän myöskään ollut itsensä… Aivan kuin hän olisi sulkenut jotain itsestään ulos. Olen varma, että se johtuu siitä mitä se mies hänelle antoi. Minä en pidä tästä…

Mutta se on tilanne nyt. En osaa sanoa enempää, mutta toivon että olet kunnossa. Jos Svi kysyy jotain, niin sano etten ole kuullut mitään Finnlandista. En ole kuullut oikeastaan kenestäkään aikoihin. Toivon että Lundi saa vietyä tämän viestin sinulle.

Minulla on ikävä sinua…

Noregur.

Ísland.

Aika tekelehän tämä on ^^'' Lähinnä itselle jotain, että muistan mitä juttuja tahdon sitten siihen valmiiseen tarinaan. Mutta sitä vartenhan minä tämän blohgin kyhäsin että saan laittaa tällaisia tänne :'D pätkiä, joilla ei oo mitään sen suurempaa merkitystä...