Olipa kerran perhe…
”Ei pahus, onko meillä taas perheillallinen?”
”Vielä yksikin tappelu ja minä häivyn”
”Vielä yksikin perheillallinen ja minä häivyn.”
”…Olet silti täällä?”
Pelottava isoveli,
”Sve, lopeta tuo tuijottaminen”
”Miksi…”
”Se on ihan hiukan hermostuttavaa.”
Hiljainen isoveli,
”Nor?”
”…”
”Nor!”
”…Mitä?”
”…”
”Nor!”
”…Mitä?”
”Nor… Ei mitään!”
Pikkuveli,
”Minä en sano sitä!”
”Saat jäätelön, jos sanot”
”No siinä tapauksessa… Ei.”
Äiti,
”Minä en ole kenenkään vaimo.”
”Mut…”
”Enkä äiti!”
”Tino~ suostu nyt.”
”…Sinä et saa illallista tänään…”
Ja vauva…
”Mitä hittoa?!”
”Eikö me puhuttu tästä joskus?”
”Joo, mutta mistä tuo tuli?”
”Me puhuttiin myös siitäkin…”
”Me puhuttiin myös siitäkin…”
Pienellä avustuksella…
”Ne oli ne pahuksen keijut, eikö niin?”
…Saadaan tarina aikaan.
”Eikö hän voisi syöttää itse itseään?”
”En usko”
”Tai vaihtaa omat vaippansa?”
”En usko sitäkään”
”Pitääkö meidän vahtia häntä oikeasti koko ajan?”
”… Sitähän me teimme silloinkin kun hän oli normaali…”
”… Sitähän me teimme silloinkin kun hän oli normaali…”
”Ai niin…”
Ja lopputulos?
”Minä en pidä lapsista… Ottakaa se pois! Se hyökkää!”
”Milloinkohan hän oppii puhumaan?”
”Toivottavasti ei koskaan”
”Vauvan hoitaminen on helppoa. Kaikki hauska on kiellettyä, siinä se.”
”Ei siis olutta?”
”Ei vauvalle… Minä voisin ottaa kyllä.”
Se jää nähtäväksi~
”Laske vauva alas ja peräänny hitaasti”
”Yes, sir!”
”Ja sitten haet tutin”
”Tutti? Okei, tutti!”
”Hyvä poika”
Um... Tää ei ihan edes kuulosta siltä, mitä mulla on pääni sisällä, mut jotain sinne päin kuitenkin ^^' ja Pohjoismailla mennään. Saatte keksin jos arvaatte, kuka on tuo vauva?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti