Listauksesta:

Ikäraja käytäntö on sama kuin Finissä eli Sallittu, K-7, K-11, K-13, K-15 ja K-18. Ikärajasta varoitetaan erikseen fikin alussa, jos se on korkeampi kuin K-7. Myös varoitukset ovat fikin alussa ja myöhemmissä teksteissä on mukana myös kunnolliset alkutiedot muutenkin.

Fikit on jaoteltu kuuteen ryhmään: Jatkofikit, One-Shotit, Songfikit, Raapaleet, Lauluhaasteet sekä kaikki sekalainen/keskeneräinen.

Listaus on tagattu nimellä "1a Listaus" joten se löytyy aina tagi-listan ylimpänä.

Tämä listaus sisältää kaikki Vyran kirjoittamat Hetalia fikit.




JATKOFIKIT:

Viides pyörä
Osat 2/2, eli valmis!
Ikäraja: K-7
Päähenkilöt: Hetalian Pohjoismaat

Mutta, missä on Suomi?
Osia tällä hetkellä 7/7 plus epilogi. Valmis!
Ikäraja: K-11
päähenkilöt: Suomi ja muut Pohjoismaat

Naistenilta
Iilmestynyt osa 8/8 + epilogi. Valmis!
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori
Henkilöt: Hetalian naiset eli Unkari, Taiwan, Liechtenstein, Belgia, Ukraina, Valko-Venäjä ja Seychellit sekä heidän "miehensä"

Ensitapaaminen
Valmis 16.9.2010!
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, historia, huumori ja vähän kaikkea muutakin
Henkilöt: Hetalian Pohjoismaat: Suomi (Tino/Finland/Finnland) Ruotsi (Berwald/Sverige/Svíþjóð) Norja (Norge/Noregur) Tanska (Danmark/Danmörk) ja Islanti (Island/Ísland)
Summary: Pohjoismaat kertovat tarinansa siitä miten he tapasivat ensimmäisen kerran ja mitä heille sen jälkeen tapahtui.

Kaunotar ja hirviö
Hetalia x Kaunotar ja hirviö crossover
Osa 4/? päivitetty 7.12. -11
Genre: Draama, seikkailu, romantiikka, AU, crossover
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt / paritus: Sekalainen joukkio / SuFin

Hetabook
Päivitetty viimeksi 20.4. osa 14
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori

Pohjoisesta etelään
Osa 2/2 Valmis
Genre: Draama, huumori
Ikäraja: K-13
Henkilöt: Tino ja Aksel (oc)

Joulusuukot
(Löytyvät myös blogista)
Osa 8/8 Valmis
Genre: Draama, huumori, fluffy, romantiikka
Ikäraja: Sallittu - K-11 (Kaikkien kohdalla on oma)

København -syndrooma
Hetalia viikinkiAU
Osa 11/? 14.12. -11
Ikäraja: K-15
Paritukset/henkilöt: DenNor & SuFin / Norja(Lukas), Suomi(Tino), Islanti(Eirikur), Tanska(Mathias) ja Ruotsi(Berwald)

Arvoitus osa 1
Sallittu

Small talks with nations (Baltics) 
(Nordics)
(Benelux)


ONE-SHOTIT:

4. Tammikuuta 1918
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Suomi/Ruotsi

Italian ja Saksan kirjeet
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt: Italia, Saksa ja HRE

Ystävänauha
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Saksa, Italia ja Japani

Suomenhevonen
Ikäraja: K-13
Genre: Draama

Olipa kerran...
Ikäraja: K-7
Genre: Huumori, draama.
Henkilöt: Pohjoismaat

Ritari ja neito
Ikäraja: K-7
Genre: draama, historia
Henkilöt: Liechtenstein, Sveitsi ja sir Ulrich von Liechtenstein(OC)

Perhe Benelux
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama, huumori
Henkilöt: Hollanti, Belgia ja Luxembourg

Halauspäivät
Ikäraja: Sallittu
Genre: Romance, ystävyys, fluffi...
Henkilöt/ paritukset: Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Liettua, Preussi, Unkari / DenNor, SuFin, PolLiet, PruHun.

Seine
Ikäraja: Sallittu
Genre: lievä angst ja fluff... jotain sellaista
Henkilöt: Ranska ja Englanti, lievä FrUk

DenNor-joulukuu
Ikäraja: K-7
Genre: huumori, fluff
Henkilöt: Norja ja Tanska, DenNor

Vain unissasi
Ikäraja: K-13
Henkilöt: Englanti & Ranska, FrUk

Salaisuuksia
Ikäraja: K-11
Genre: draama, romantiikka, fluff
Henkilöt: Preussi, Unkari, Ranska, Englanti, Espanja, Romano, Tanska ja Norja / PruHun, FrUk, Spamano, DenNor

Väkivallan torjuntaa
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, romantiikka, huumori...
Henkilöt/pari: Tanska ja Ruotsi, DenSu

Kuinka huijataan
Ikäraja: K-13
Genre: draama, romantiikka, huumori
Henkilöt/pari: Norja ja Suomi, sivussa Tanska ja Ruotsi / NorFin

Merenneito
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Tanska, Norja ja oc-merenneito / DenNor

Romano
Ikäraja: K-11

Randomi

Juhannustaika

SONGFIKIT:

Näetkö minut?
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, hiukan synkähkö
Kappale: 5. März ~Megaherz

Liebe ist Alles
Ikäraja: Sallittu
Kappale: Liebe ist alles ~Rosenstolz

Änglavakt
Ikäraja: K-7
Henkilöt: Pohjoismaat
Kappale: Änglavakt ~Nanne Grönvall

Nälkämaa
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Suomi
Kappale: Nälkämaan laulu

België en Nederland
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, lievä angs, historia...
Henkilöt: Belgia ja Hollanti
Kappale: Zij aan zij ~Clouseau

Lumimetsä
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, lievä horror
Henkilöt: Pohjoismaat
Kappale: Frosted Flake Wood ~Hooverphonic

Miten se alkoi
Ikäraja: K-15
Henkilöt: Pohjoismaat
Genre: Draama, kauhu
Kappale: Don't mess with me ~Temposhark

Me elämme vieläkin
Ikäraja: K-15
Henkilöt: Suomi & Aksel (oc)
Kappale: Mä elän vieläkin ~Popeda


RAAPALEET:

Pieniä Tarinoita Maailmasta
Hetalia raapaleita, 100 kappaletta
Viimeksi päivitetty 27.2.2011
Ikäraja: Sallittu - K-11, jokaisen raapaleen kohdalla on tarkemmin oma ikärajansa.

Matkalla
Raapale-ketju vol. 2
Hetalia -raapaleitaX51 päivitetty viimeksi: 20.4.
Ikäraja: S- K-13
Genre: Lähes kaikki mahdollinen

Preussilaisen seikkailu Wienissä
Sallittu

Puuttuvia raapaleita
Sallittu

LAULUHAASTEET:


SuFin
DenNor


KESKENERÄISET / SEKALAISET/ SUUNNITELMAT

Tankar
Pohjoismaat, Sallittu

Perhetapaus (Traileri)
Pohjoismaat, Sallittu

Punainen Suomi ja valkoinen Suomi
Jatkotapaamisen pätkä. Tino ja Aksel

Arvista
Jatkotapaamisen pätkä. Tino ja Ruotsi

Islannin kirje Norjalle
Jatkotapaamisen pätkä.

Kadonnut fikki
Benelux ja Saksa & Preussi.

Metsänpeittoon (prologi)

DenNor-suunnitelma/traileri

Jatkotapaamisen traileri

Muutoksia

Moi~

Mennään suoraan asiaan: olen viime aikoina alkanut jättää fikkaamista entistäkin vähemmälle (ei sillä että muutenkaan olisin kovin aktiivinen ollut... enemmänkin epä-aktiivinen kaikkineen ihme taukoineen^^'') mutta kuitenkin. Olen nyt viimeiset (lähes) kaksi vuotta kiertänyt ympäriinsä Eurooppaa ja enemmän ja vähemmän lopullisesti palaan Suomeen ensi elokuussa (tekisi mieli sanoa että kans pysyn Suomessa, mutta mie tiedän itteni ja tapani... en kuitenkaan pysy) Mutta oikeastaan tuo selitys ei edes liittynyt koko asiaan. Se tuntui vain hyvältä aloitukselta :'D
No niin siis, kirjoittelen vieläkin silloin tällöin ja ideoita on, mutta koska tähän asti kirjoittamiseni on ollut "kommentti-painotteista" on siitä syntynyt myös omat paineensa. Onkohan tämä hyvä? Pidetäänkö tästä? Miksi kukaan ei sano mitään, eikö ne kehtaa ku se oli ihan surkea pätkä? Nein, nein, tuo ei tosiaankaan ole kiva ajatus harrastuksesta...

Joten aikansa kutakin. Tästä lähtien kirjoitan vain kun se sattuu huvittamaan! Okei, välissä saattaa olla kuukausien taukoja (kuten Kaunotar ja Köpi paroilla) mutta ne jatkuu sitten kun minun tekee mieli. Olen pahoillani, jos kuulostan ilkeältä nyt, mutta teidän täytyy vain odottaa. Ehkä joskus väsään vielä jatkofikkejä, joskus saattaa syntyä joku hassu oneshotti (kuten vaikka eilinen Romano-shotti, se syntyi yhdessä tunnissa) raapaleita ja hetabookkia tulee varmasti silloin tällöin (kerään edelleenkin jatkuvasti materiaalia kumpaankin, mutta mulla ei ole nykyisin enää niin paljon aikaa istua kirjoittamassa / päivittämässä, mulla on elämä, mein gott...)

Ja sitten se suurin muutos. Aion jättää Finin. En kokonaan, aion kuitenkin lukea juttuja sieltä ja kommentoida silloin tällöin. Myös raapaleiden, hetabookin, Köpin ja Kaunottaren päivitykset tulevat sinne kuten ennenkin, mutta kaikki muu uusi (one shotit, jatkikset, randomit... mitä nyt keksinkään) tulevat tänne blogiin. Väsään tänne myös oman fikkilistauksen jossain välissä jotta kaikki löytyvät kivasti omasta paikasta.
Toki saatan myös lisäillä jotain Finiinkin välillä, mutta jotenkin mua on alkanut ahdistaa siellä olo (ei, en tiedä miksi. Ei se ainakaan kenestäkään johdu!) ja kun mulla kerta blogi on niin käytetään sitten sitä ^^
Eli nyt kannattaa alkaa seurata tätäkin (ei kuitenkaan henkeä pidättäen, tahti on kuitenkin hidas ja happi loppuu nopeasti) Kommentointi on edelleen suotavaa, vaikka sanoinkin etten enää oleta niitä. Olen kuitenkin ahne ihminen ja kehut tekevät hyvää (kritiikki myös, ettei nouse mikään päähän) Blogini kommentointi on sallittu myös anonyymeille, joten ei tarvitse edes kirjautua! Toivoisin kuitenkin, että kaikki "tää oli kiva. laita lisää jatkoa nopeesti, pliiiis!!!" kommat jätetään pois... ne ahdistaa...

Toisena muutoksena se, että kaikki keskenjääneet jatkofikkini (Hana Tamago juttu, jouluseikkailu etc.) tulevat poistumaan netistä. Sen vuoksi, että mua ärsyttää sellaiset roikkuvat jutut ja ajattelin että jotta joskus kirjoitan ne alusta uudelleen. Minun tahdilla menee kuitenkin luultavasti muutama viikko ennen kun ehdin niitä poistamaan, että ei mitään hätää jos joku tahtoo vielä niitä lukea (mua ei myöskään haittaa fikkieni kopiointi talteen, kunhan niitä ei väitetä omiksi ^^)

Okei, siinä taisi olla kaikki. Jääkäämme odottamaan, miten minä jatkan mitäkin...

p.s. ja se on muuten teistä kiinni, miten suomenkielinen hetalia fikkaaminen elää... Kirjoittakaa fikkejä, kommentoikaa niitä, aivopeskää lisää faneja, jakakaa ajatuksia... kamoon, ihmiset! Mie tiedän, että teitä on olemassa. Miekin lupaan keskittyä enemmän kommentointiin jatkossa~

Romano-oneshot

VAROITUS:  Tämä fikki on ikärajalta K-11 itsemurha-ajatusten ja lievän kiroilun vuoksi. 

Hahmot: Romano, Preussi, Espanja, Belgia, Italia, Unkari, Saksa. Ei suoraa paritusta.

One-shot, draama, suru, perustuu headcanoniin.

Ja kyllä, tämä on ihan oikea valmis one-shot.

Kaikki oli tyhjää. Mikään ei ollut tärkeää. Kukaan ei ollut tarpeellinen.

Romanon olisi pitänyt kääntyä takaisin jo silloin kuin ensimmäiset kylmät ajatukset alkoivat hiipiä hänen mieleensä. Hänen olisi pitänyt lopettaa ja keskittyä johonkin muuhun. Ihan mihin vain, mutta johonkin muuhun kuin niihin ajatuksiin. Ne kuiskivat, ne kertoivat asioita, ne tekivät kaikesta väärää ja väittivät sitten sitä todeksi. Ajatukset olivat kaikkialla eikä niistä päässyt mitenkään eroon.

Paitsi yhdellä keinolla.

Mutta se olisi lopullinen.

Mutta lopullinen uni tuntui aivan kuin taivaan lahjalta, jos oli ensin kuunnellut kylmiä jankkaavia ajatuksia ja hiljaa keinuttanut itseään tuijottaen seinää ties kuinka paljon. Ihan mitä vain kunhan siitä pääsisi eroon. Kunhan se loppuisi.

Romanon olisi pitänyt kääntyä takaisin jo ajat sitten. Nyt oli liian myöhäistä eikä hänellä ollut voimia enää. Hän oli heikko ja tunnoton ja se kaikki johtui vain ajatuksista. Hän vihasi niitä, mutta enemmän hän vihasi itseään sillä hän oli se joka oli ne luonut. Ajatukset tulivat hänestä ja ne laittoivat hänet tekemään ikäviä asioita. Mutta ihan mitä vain, kunhan se loppuisi.

Hän istui Espanjan sylissä ja ensimmäisen kerran koskaan hän ei edes vastustellut, mutta onnellisen sijaan espanjalainen oli kaikkea muuta. Hänen otteensa ilmeettömästä italialaisesta oli hieman tiukempi kuin koskaan ennen ja hänen silmänsä olivat täyttyneet huolesta, kun hän painoi kasvonsa Romanon hiuksiin. Mutta Romano itse ei edes huomannut tai sitten hän ei vain välittänyt enää. Ruskeat silmät, jotka olivat kerran loistaneet tai heijastaneet laajan tunteiden kirjon, olivat nyt kylmät ja tyhjät. Aivan kuin kuolleet, mutta kaikki yrittivät olla ajattelematta sitä.

Belgia istui lattialla Espanjan edessä pidellen käsiään Romanon polvilla ja katsoen itkuisin silmin ylös häneen päin. Nainen oli vannonut pystyvänsä tähän, mutta silti hän oli itkenyt jälleen vain hetki sitten ja hänen äänensä oli käheä. Silti hän jatkoi puhumista aivan kuin maailma loppuisi samalla hetkellä kuin hänen sanansa.

”…Ja silloin kun Antonio yritti ensimmäisen kerran opettaa sinulle espanjaa. Tulit minun luokseni ja pyysit suukon”, belgialainen sanoi kertoen jälleen yhden monista muistoista. Normaalisti hän olisi nauranut ääneen samalla, mutta tällä kertaa hän joutui käyttämään kaiken tahtonsa pitääkseen edes pienen hymyn muiston huulillaan, ”ja minä annoin poskisuukon. Se oli kaunis päivä ja meillä oli lounaaksi tomaa…” Yhtäkkiä Belgia purskahti taas itkuun ja hän peitti kasvonsa toisella kädellään.

”Bel…”, Espanja kuiskasi, mutta nainen pudisti päätään ja katsoi vielä kerran Romanon kuolleita silmiä.

”Kiltti, Roma, ole kiltti…”, hän aneli, ”sano jotain minulle. Edes pieni sana. Ole niin kiltti, sano jotain…” Hän pyysi niin kauan kunnes kyynelet valuivat taas hänen poskilleen, mutta Romano ei edes liikahtanut. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään siitä tunteettomasta kylmyydestä johon se oli jähmettynyt ja näytti siltä, että hän olisi aivan yksin maailmassa eikä hän huomannut edes itkevää naista edessään.

Varovasti Unkari kosketti Belgian käsivartta ja auttoi tämän sivummalle. Hetken naisen nyyhkytys oli ainoa ääni huoneessa, mutta pian Espanja alkoi puhua.

”Älä jätä meitä, Roma”, mies kuiskasi italialaisen korvaan ja hänen otteensa tämän vyötäröltä tiukentui vielä hieman, ”älä jätä minua… En tiedä, mitä teen, jos sinä olet poissa.” Veneziano astui lähemmäs kasvoillaan samanlainen huolestunut ilme kuin Espanjallakin. Saksa loi varovaisen katseen italialaisiin, muttei itse liikahtanut paikaltaan.

”Fratello…”, Italia kuiskasi. Jokainen siinä huoneessa puhui kuiskaten aivan kuin he pelkäisivät pelkän kovan äänen rikkovan hauraaksi käyneet Romanon, ”fratello, minä… Minä en voi olla olemassa ilman sinua. Ole kiltti, fratello, tule takaisin.” Italian ääni oli itkusta käheä kuten Belgiankin, mutta hänellä ei näyttänyt enää olevan kyyneleitä jäljellä. Hän oli väsynyt, mutta hän tiesi kuten kaikki muutkin paikalla, että tämä olisi viimeinen mahdollisuus pelastaa Eteläinen Italia. He olivat liian myöhässä, kukaan ei ollut huomannut Romanon hätää tarpeeksi ajoissa, mutta he yrittivät kuitenkin. Jos se ei toimisi nyt, sitten heidän pitäisi tehdä jotain muuta. Lukita italialainen huoneeseen, jossa tämä ei voisi vahingoittaa itseään. Pakottaa hänet elämään.

Romanon ilme ei vieläkään muuttunut ja hän jätti veljensä pyynnöt sekä Espanjan kuiskaukset sekä pienet hellät suukot huomiotta aivan kuin hän oli jättänyt myös Belgian. Hän vain tuijotti tyhjää eikä reagoinut mihinkään tai kehenkään. Ajatukset olivat tehneet hänelle oman maailman eikä tässä maailmassa ollut mitään tai ketään, joka toisi hänelle iloa.

”Säälittävää”, Preussin ääni yllättäen katkaisi kuiskaukset kuulostaen melkein huudolta, ”tämä on säälittävää.” Saksa loi veljeensä tuiman katseen, mutta se ei preussilaista pysäyttänyt. Hän nousi paikaltaan Ranskan viereltä, missä oli istunut koko tämän ajan kun he olivat yrittäneet saada jotain ulos Romanosta, ja käveli suoraan espanjalaisen sylissä istuvan italialaisen luokse.

”Etkö sinä parempaan pysty?” Preussi tivasi ja kumartui niin alas, että hänen kasvonsa olivat lähes kiinni Romanon kasvoissa, ”sinä olet puolikas valtio ja tässäkö kaikki, huh? Aika surkeaa minusta, oletin sinun pystyvän paljon parempaankin eikä tällaiseen pohjanoteeraukseen.” Hän katsoi suoraan Romanon tyhjiin silmiin eikä hänen kasvoillaan ollut normaalia virnettä. Hän näytti vain totiselta ja punaiset silmät tarkkailivat italialaista aivan kuin tämä olisi tehnyt jotain todella pahaa.

”Kokoa itsesi, mies”, Preussi määräsi, ”joo, okei, tapa vain itsesi jos huvittaa, mutta kukaan ei aio sitten muistella miten, oh, mukava ja kiva ihminen Roma oli. Ei! He muistavat vain miten säälittävästi ja raukkamaisesti Roma pakeni todellisuutta heti kun se kävi hiukan tummemmaksi. Minä en ainakaan tahtoisi lähteä niin surkealla tavalla.” Muut valtiot pääsivät viimein yli järkytyksestä, jonka Preussi oli heissä saanut aikaan. Espanja sihahti vihaisesti ystävälleen käskien häntä pitämään turpansa kiinni ja painumaan helvettiin ja Saksa otti askeleen lähemmäs tarttuakseen kiinni veljensä paidankauluksesta ja Unkari oli jo puolimatkassa keittiötä sekä paistinpannuja.

Mutta harkitut sanat ovat paljon nopeampia sanoa kuin yllättävä toiminta suorittaa. Kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuuksia hiljentää Preussia ajoissa.

”Sinä olet valtio. Minä en ole”, hän sanoi, ”ja silti minä olen se, joka jatkaa taistelua, joten Roma… Taisteletko vai kuoletko nyt säälittävästi omasta kädestäsi. Päätä nopeasti, ettei meidän tarvitse enää tuhlata aikaamme odotteluun täällä.” Viimeinen sana jäi hädin tuskin sanomatta, sillä Espanjan nyrkki osui suoraan Preussin kasvoihin saaden miehen horjahtamaan voimalla taaksepäin suoraan Saksaa kohti. Vaalea mies katsoi veljeään aivan kuin luvaten ettei tämä näkisi päivänvaloa enää koskaan tämän jälkeen, mutta kukaan ei kuitenkaan ehtinyt laittaa preussilaisen lahtaamista käyntiin.

”Mitä helvettiä?” tuttu, mutta kauan kadoksissa ollut ääni kysyi.

Kaikkien katseet kääntyivät Romanoon.

Preussi virnisti.

Ja Romano räpytti silmiään samalla kun kiersi katsettaan kaikkien paikallaolijoiden kasvoissa. Sitten hän hengähti hiljaa ja siristi silmiään äkäisesti.

”Mitä helvettiä te kaikki luuhaatte täällä?” hän kysyi. Hänen äänensä ei ollut kovin vahva ja joka ikinen näki että hän vain teeskenteli ärtymyksen, mutta se oli kuitenkin reaktio. Hitaasti ja yksi kerrallaan valtioiden suru ja huoli vaihtui iloksi. Belgia alkoi itkeä taas, mutta eri syystä tällä kertaa. Italia oli ensimmäinen, joka syöksyi Romanon kaulaan.

”Fratello, sinä tulit takaisin!” hän huusi ja halasi veljeään kaikin voimin samalla kun puhui tälle italiaksi niin nopeasti että olisi tuskin ymmärtänyt itsekään itseään. Romano istui silti Espanjan sylissä, mutta onnistui jotenkin näyttämään äkäiseltä samalla kun peitteli nolostumistaan ja häpeäänsä vastatessaan kysymyksiin.

”Feli, päästä jo irti. Tukehdun kohta…”, hän valitti. Tässä vaiheessa Preussi totesi tehtävänsä suoritetuksi ja hän häipyi pakalta nopeasti ja vähin äänin siltä varalta, että joku tahtoisi siltikin hakata hänet.

Sillä Preussi oli ehkä mahtava, mutta hän tahtoi myös selviytyä. Ja myös Romanon oli parasta alkaa tahtomaan sitä, sillä ensi kerralla Preussi ei välttämättä edes vaivautuisi auttamaan. Niin mahtava hän oli.     

Aksel~

Kappas, ottipa taas aikaa saapua tänne...

Reader projekti on vielä kesken (eksyin muihoin kirjoituksiin hetkeksi...) mutta sain tehtyä valmiiksi ensimmäisen profiilin Akselista! Tämä on tosiaan ensimmäinen, sillä hahmo elää vielä mielessäni ja varmasti unohdin miljoona asiaa, mutta väsäilen sitten täydennyksiä sitä mukaan. Ainakin saatte jonkinlaisen kuvan hänestä nyt :') (tosin en vieläkään saannut omasta mielestäni selitettyä hänen ajatuksiaan tarpeeksi hyvin... anyway. Yhdistelemällä tätä ja fikkejä saatte varmasti hyvän kuvan silti)

Tässä tämä nyt on:

Nimi: Aksel Väinämöinen

Titteli (epävirallinen!): Etelä-Suomi, Punainen Suomi.

Ikä: ruumiillisesti noin 19. Todellisuudessa hän on syntynyt vuonna 1809.

Tuntomerkit: Kasvoissa yksi kapea arpi, joka alkaa vasemmasta silmäkulmasta ja päättyy aivan suupielen yläpuolelle. Kaulassa aivan henkitorven oikealla sivulla lyhyempi, mutta syvempi ja rosoreunaisempi arpi.

Asuinpaikka: Tampere tai kaupungin lähistö (ei tarkempaa tietoa.)

Ammatit: sotilas, lääkintämies, nykyisin omistaa yrityksen, mutta kukaan ei tiedä mitä hän siellä tekee. (huom. ei ainakaan maksa veroja…)

Tietoja:

Aksel syntyi sillä hetkellä, kun Suomen alueet luovutettiin Ruotsilta Venäjälle. Yksikään valtioista ei löytänyt häntä tai tiennyt hänen olemassa olostaan, joten hän eli pitäen itseään tavallisena ihmisenä kunnes hän totesi ajan kuluneen hänen ohitseen ja kaikkien hänen tuttujensa kuitenkin vanhentuessa ja kuollessa.

Hän alkoi huomata myös muita poikkeumia itsessään ja hän alkoi pakonomaisesti etsiä niille selitystä. Vuosi oli 1817 ja Tino oli tuolloin Venäjällä, joten hän ei huomannut tai tuntenut Akselin ”valtiopuolen” heräämistä. Aksel huomasi, että mitä pohjoisempaan hän kulki, sitä enemmän hän tunsi vetoa takaisin etelään ja Tampereelle, jossa hän oli syntynytkin. Hän kuitenkin jatkoi sillä hän kuvitteli olevansa noiduttu tai paholaisen riivaama ja kivun auttavan hänet vapaaksi. Saavutettuaan lähes Suomen pohjoisrajan hän kuitenkin kohtasi ensimmäisen kerran valtion henkilöitymän.

”Hetkinen… Sinä et ole Tino… Mutta sinä tunnut siltä kuin olisit yksi meistä, kuka sinä olet?”

”Minä olen Aksel. Kuka on Tino?”

Aksel ja Norja tapasivat toisensa keväällä 1834. Koska Aksel muistutti hämmentävän paljon Tinoa, erehtyi Norjakin luulemaan häntä Suomeksi. Norjalainen kuitenkin tajusi virheensä nopeasti ja sai kerrottua Akselille, ettei mikään ollut kironnut tätä. Norja oli kuitenkin luvatta ylittänyt rajan ja ajat pakottivat hänet palaamaan takaisin omalle puolelleen. Hän ei myöskään uskaltanut pyytää Akselia mukaansa, joten hän vain kehotti tätä palaamaan takaisin etelään ja etsimään Tinon. Norja myös luuli, että Aksel juuri syntyneenä valtiona edusti Ahvenanmaata, jonka hän tiesi poikkeavan vahvasti muusta Suomesta. Aksel siis palasi takaisin Etelä-Suomeen ja Norja omalle puolelleen saamatta koskaan tilaisuutta lähettää viestiä Tinolle. (jos Norja olisi tiennyt hänen olevan Etelä-Suomi, hän olisi toiminut toisin)

Aksel oli aluksi vastahakoinen etsimään miestä, jonka Norja oli sanonut muistuttavan häntä, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja hän onnistui löytämään Tinon vuonna 1840 kun tämä oli palannut takaisin omalle maalleen. Aksel ei tahtonut näyttäytyä, mutta hän huomasi pian tuntevansa vetoa kaksoisolentoansa kohtaan, joten hän alkoi seurata Tinoa kaikkialle pysyen kuitenkin koko ajan salassa. (kuin paraskin stalkkeri… Aksel alkoi myös omaksua kaikki Tinon tavat ja kopioida tätä, mikä myöhemmin muuttui vihaksi kaikkea Tinoa kohtaan liittyvään sekä inhoksi.) Tehtävä oli helppo sillä Tino ei tapahtumien pyörteissä vieläkään havainnut tai tuntenut häntä.

Aksel oppi, että Tinon sukunimi oli Väinämöinen ja hän alkoi käyttää itsekin samaa nimeä, jotta pystyisi tarvittaessa sanomaan heidän olevan veljeksiä. Hän myös kuuli kuinka joku aina silloin tällöin kutsui Tinoa nimellä Suomi ja pikkuhiljaa hän alkoi ymmärtää. Vuoteen 1858 mennessä Aksel oli saanut tarpeeksi tietoa ja hän jätti Helsingin ja Tinon piiloutuakseen Tampereelle ja yrittääkseen löytää oman tarkoituksensa.

Hän ei siltikään halunnut puhua Tinolle.

Pari vuotta ennen itsenäisyydenjulistusta hän tajusi edustavansa suomalaisen kansan toista puolta. Hän huomasi nauttivansa siitä seurasta ja saavansa voimaa heidän sanoistaan. Hän alkoi pitää itseään Suomen todellisena äänenä ja hän alkoi tuntea vihaa Tinoa kohtaan.

1907 hän tunsi viimein oikean ajan koittaneen.

1908 Hän näyttäytyi Tinolle ensimmäisen kerran. Sisällissota oli jo alkanut, mutta toisin kuin Tino, Aksel ei koskaan esittäytynyt ”pomoilleen” hän taisteli joukon mukana ja vieraili jopa muutaman kerran Venäjällä sekä tapasi kerran Viron. Hän huomasi pitävänsä Eduardista, joka oli hyvin ystävällinen hänelle. Osittain sen takia, että hän erehtyi pitämään Akselia Tinona. Eduard ei vieläkään tiedä eroa heidän kahden välillä, mutta he kumpikin ovat hänen ystäviään.

Aksel sai ensimmäisen arpensa Tampereen valloituksessa. Hän ei tiedä täsmälleen, miten hän sen sai, hän muistaa vain taistelleensa ensin ja lopulta paenneensa viime hetkellä, jotta Tino ei saisi häntä kiinni. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän ja Tino kuitenkin kohtasivat eikä kumpikaan välttänyt taistelua. Tino oli vahvempi ja vuosien kokemus oli auttanut häntä sisällissodan lävitse toisin kuin Akselia, jolle sota oli ensimmäinen ja joka oli jo hävinnyt tärkeimmän kamppailunsa Tampereen myötä. Tino painoi hänet maahan ja aikoi alun perin katkaista hänen kaulansa, siitä toinen arpi, mutta Tino tajusi viime hetkellä olevansa tappamassa omaa osaansa eikä hän kyennyt siihen. Aksel oli muutenkin puolikuollut ja nujerrettu, joten Tino antoi hänen mennä tai halutessaan pysyä hänen mukanaan. Aksel juoksi metsään ja muutamaa päivää myöhemmin punaisten joukot antautuivat.

Aksel ei palannut ennen kuin talvisota oli alkanut. Hän oli saanut osan voimistaan takaisin, muttei ollut läheskään niin hyvässä kunnossa kuin Tino. Hän oli myös seurannut tilannetta etäältä ja huomannut ettei Venäjä lupauksistaan huolimatta ollutkaan hänen liittolaisensa. Aksel ei vieläkään uskonut Tinon pystyvän edustamaan koko Suomea, mutta hän ei myöskään uskonut uuden sisällissodan ratkaisevan mitään. Hän siis liittoutui Tinon kanssa ja luovutti kaikki omat oikeutensa hänelle.    

Tino luuli Akselin kadonneen tai lakanneen olemasta sillä hetkellä, mutta mies oli silti maisemissa. Piti vain matalaa profiilia tapojensa mukaan. Aivan ensimmäiseksi hän järjesti omatoimisen tiedusteluretken Neuvostoliiton puolelle nähdäkseen, kuinka pitkälle Venäjä oli mennyt valehdellessaan hänelle (Venäjä tietää Akselin ja Tinon eron, vaikka nykyisin hänkin luulee Akselin kuolleen.) Palattuaan takaisin hän liittyi joukkoihin Suomen puolella (tämä osa hänen elämästään jääköön vielä salaisuudeksi, mutta hän onnistui pelastamaan Tinon kahdesti, ilman että Tino itse tiesi, ja selviämään vielä itsekin hengissä)

Sotien jälkeen Tino yritti löytää Akselin, muttei koskaan onnistunut. Lopulta hän antoi periksi ja piti hautajaiset hänelle. Samaan aikaan toisaalla Aksel oli päättänyt aloittaa elämänsä uudelleen ja opetella olemaan ihminen. Hän kiersi ympäriinsä niin paljon kuin pystyi eikä asettunut aloilleen vuosikymmeniin. Vasta myöhemmin hän hankki kodin Tampereelta ja elättää itsensä tehden milloin mitäkin.

Tino tapasi Akselin uudelleen vuonna 2011 Itsenäisyyspäivänä. Hän ei tiedä, mitä mies puuhasi koko tämän ajan eikä Akselilla ole mitään aikeita kertoa hänelle. (eikä minulla ole mitään aikeita kertoa teille~ t, Vyra… Ei Aksel kuitenkaan tehnyt mitään mielenkiintoista :p)

Tinoon verrattuna Aksel on nuorempi eikä hänellä ole lainkaan sitä kokemusta, joka Tinolla on Ruotsin vallan ja vanhemmilta ajoilta. Hän on kuitenkin huomattavasti ”äkäisempi” persoonsa, joskin hän rauhoittui hieman sotien jälkeen. Hän on paljon herkempi vastaamaan voimalla, jos joku yrittää käydä häntä vastaan ja hän suuttuu nopeammin sekä herkemmin (ei ihan kuitenkaan Romano-tavalla. Aksel on sen verran sarkastinen persoona, että häntä pitää oikeasti ärsyttää ensin). Hän on enemmän syrjäänvetäytyvä ja hän viihtyy suurimmaksi osaksi itsekseen. Hän ei suostu puhumaan tai opettelemaan ruotsia. Hänellä on tapana kutsua kaikkia (varsinkin Tinoa!) ”kultasekseen” ja hän vitsailee usein, tosin hänen huumorinsa on hiukan kieroa eikä kukaan osaa koskaan sanoa, milloin kyseessä oli vitsi. Hän kiroilee suuttuessaan ja polttaa tupakkaa (, minkä hän opetteli alun perin vain siksi, ettei Tino polttanut) Akselilla on myös periaate olla maksamatta minkään sortin veroja ja hänellä ei ole enää henkilöllisyystodistusta (siten hän ei myöskään voi ajaa autoa, matkustaa Suomen ulkopuolelle tai tehdä paria muuta juttua laillisesti. Hänelle se on kuitenkin ykshailee ja hän on ollut erittäin ahkera romuttamaan autoja.)

Aksel ei ole Tinon ”pimeä puoli”, hän on vain sarkastisempi, pessimistisempi ja (omasta mielestään) vapaampi. Huolimatta siitä, että hän ehdottaa Tinolle välillä kaiken aseman antamista hänelle, hänellä ei ole oikeasti enää mitään halua olla Suomi. Hän on täysin onnellinen tehdessään, mitä lystää.

Aksel rakastaa väittelemistä.

Muista valtioista vain Norja, Tanska ja Venäjä tietävät Akselin olemassaolosta. Norja, koska hän tapasi hänet ensimmäisenä (vuosia myöhemmin hänellekin selvisi, mitä Aksel oikeasti oli) Tanskan kohdalla paljastuminen oli vahinko. Hän näki Tinon ja Akselin samaan aikaan ja osasi yhdistellä asioita mielessään. Venäjä tietää Akselin, koska hän itse ilmoittautui Venäjälle käytyään siellä ensimmäisen kerran. Venäjä luulee Akselin kuolleen. Tanskaa ei kiinnosta pätkääkään, onko täällä kaksi vai yksi Tino (hän kutsui Akselia Tino Kakkoseksi, mikä saa kummankin suuttumaan…) Norja on neutraalia tässä asiassa.

Viro on tavannut Akselin monesti, mutta hän ei tiedä erosta tämän ja Tinon välillä. Ruotsi on myös pari kertaa (erehdyksessä) tavannut Akselin, muttei hänelle ole koskaan selvinnyt totuutta.  

Kuten sanoin, lisää tietoja tulee kunhan keksin niitä ^^' ja jotkin kohdat saattavat myös muuttua...

Loppuun vielä listaus paikoista, joista voitte löytää Akselin:

Fikit:
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=27715.msg559445#msg559445 (k-13, Itsenäisyyspäivän fikki eli ensimmäinen Akselin kunnon esiintyminen)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=28615.msg580748#msg580748 (Aksel joulukalenterissa)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=28127.msg566915#msg566915 (Tinon ja Akselin songfikki)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=23232.msg560310#msg560310 (Aksel raapaleissa)

Pätkät:
http://vyranfikki.blogspot.com/2011/08/punainen-suomi-ja-valkoinen-suomi-jt.html (ensimmäinen kirjoitus Akselista)

http://pahaajatus.blogspot.com/2011/12/aanista-vol-4.html (headcanon, jossa Aksel mainittu~)

Uusi kysely~

Koska jostain syystä tuo ei tykkää näyttää kysymystä, niin se on tässä sitten:

Kumpi on parempi? Hetabook vai Raapaleet?


Voit valita useamman vaihtoehdon. Äänestämään pääsevät lukijat sekä ne joilla on jonkinlainen Bloggeri/google/jokin tunnus, jolla pääsee sisään (en mie tiedä mitä niitä on...) Nyymit eivät käsittääkseni voi äänestää, mutta te voitte laittaa oman mielipiteenne vaikka tämän viestin kommenteihin. ^^ Ja nyt puhutaan vain minun kirjoittamista... Sori!


Kyselyn tulos ei vaikuta yhtään mihinkään. Olen vain utelias~ (tai ehkä se vaikuttaa siihen, että mulla on ideoita, jotka kävisivät sekä raapaleiksi että statuksiksi, mutta siis oikeasti tämä ei vaikuta pätkääkään. Mutta äänestäminenhän on kivaa.)

ReaderXHetalia?

Mie mietin tässä kaikenlaista (tarpeeksi epämääräisesti sanottu~) ja että mitä sellaista kirjoitusta olisi vielä mitä mie en olisi kokeillut. Kun jotenkin olen hieman kyllästynyt ja ajattelin kokeilla taas jotain uutta ^^'' No, löytyhän niitä paljonkin mutta eniten aloin miettiä, millasta olisi kirjoittaa readerXHetalia fikki... tiedättehän mitä ne on?

Mie selitän siltä varalta, että ette tiedä :')

Eli fikki, jossa toinen/joku hahmoista on vain "sinä" eli lukija. Näitä löytyy englanniksi nykyäään aika paljon. Näyttää olevan jonkinsortin buumi. Anyway, mie ajattelin sellaisia hieman parituksettomia (kun näitäkin löytyy sitten laidasta laitaan...) Lähinnä pieniä pätkiä tilanteista, joissa hetaliat voisivat törmätä ihmisiin ja sellaista. Tämä kuulostaa ehkä nyt tylsältä, mutta luottakaa edes vähän mun mielikuvitukseen... ^^''

Mutta siis, kenestä te haluaisitte tällaisen? Kuitenkin kun tarkoitus olisi kirjoittaa lukijan näkökulmasta ja jos mie päätän ite, se on Hollanti ja sit siitä ei tuu mitään hyvää...

Rohkeasti vain ehdotuksia, tällä kertaa olen valmiimpi tekemään eri hahmoista ^^ ja saa ehdottaa useampia, ehkä saan tästä jonkun sarjan aikaan.

Niin, ja jos niitä ehdotuksia nyt sitten tulee, niin fikit julkaistaan täällä blogissa. Mie en osaa mennä Finiin sellaisten kanssa.

Pitäisi kai esitellä itsensä ja muuta...?

Taas yksi näistä viesteistä, joissa ei ole yhtään mitään hauskaa :')

Eli... Tota... Ensiksi, Vyra aikoo muutta Itävaltaan. Maanantaina. Vyra on /hiukan/ sekaisin asiasta. (mutta viimeiseen asti olen pysynyt hiljaa, koska tavallaan pelkäsin että jos hehkuttaisin hirveästi, se ei tapahtuisikaan... Mutta nyt olisi luultavasti aika jo alkaa vähän miettiäkin asiaa ^^'') Ja sitten siellä olisi tarkoitus olla puolivuotta, jos kaikki menee hyvin tietenkin. Mutta ainakin minulla on hyvä tunne tästä, joten toivon että voin myös pysyä siellä. Se nähdään sitten. Goodness, mun pitäis ehkä pakata...

Sitten se toinen. Minä tajusin, etten ole oikeasti edes esitellyt itseäni koskaan (en edes Finissä, vaikka monta kertaa on ollut aie.) Siis, varmaan kaikki jotka ovat lukeneet mun juttuja hiukankaan enemmän tietävät musta jotain. Että olen 20 vuotias, pelaan Skyrimiä ja AC:tä ja katson Doctor Whota, olen hevostenhoitaja (ammatti hevostenhoitaja, minulla on koulutus siihen) ja sellaista. Ai niin, ja rakastan Hollantia. Se taisi olla kaikille selvää~?

Jos kuitenkin lyhyesti esittelen itseni... Lyhyesti, olen hemmetin puhelias joten saattaa levitä käsiin mutta eikähän kaikki ole jo lopettaneet lukemisen tähän mennessä. Jos luit vielä niin: hei~ nyt kannattaa lopettaa, mitään kivaa ei ole tulossa :')

Eli tota... 20 vee suomalaisnainen (tyttö, pidän itseäni nuorena) ammatilta hevostenhoitaja (oikea nimike olisi kai maa-, metsä- ja hevostalouden tutkinto, hevostenhoito, hevosten kasvatus ja varsojen hoito, hevosurheilu ja whatever. Sanotaan, että tiedän aika paljon hevosista ja osaan viljellä peltoa! Mutten oikein pidä viljelystä. Traktorissa istuminen on tylsää~) Tarkoitus olisi opiskella seuraavan neljän vuoden aikana agrologiksi hevostalouden suuntautumisella. Tylsä aihe, seuraava~
En ole koskaan pitänyt ulkonäköä kovin tärkeänä asiana, joten skipataan se... Jaaaa, pidän matkustamisesta mutta olen ollut eläissäni vain kaksi kertaa lomalla ulkomailla (Maltalla joskus 2004? ja Ruotsissa pari vuotta sitten) mutta vastapainoksi olen asunut ulkomailla kolme kertaa. Ensin Unkarissa harjoittelujakson ajan, myöhemmin menin Saksaan ja sieltä suoraan Belgiaan. Nyt siis aion karata Itävaltaan. Pisimpään vietin aikaa Belgiassa, joka oli elämäni kamalin ja ihanin aika mutta ennen kaikkea opettava! En kadu sitä, vaikka joskus olen surullinen että asiat meni kuten meni ^^''
Sitten on Hollanti. Minun rakas Hollantini. Olen käynyt siellä kolmesti ja joka kerta ylittämällä Saksan rajan. Kahdesti vain hengasin, pyöräilin ympäriinsä ja sellaista tylsää, mutta kolmannella kerralla uskaltauduin kaupunkiin asti. Se oli elämäni surkein reissu! Jouduin yliajetuksi, en löytänyt mitään kivaa, pelästyin ihmisiä, myöhästyin töistä ja pyöräni hajosi (ihmettelen vieläkin oliko se pyöräventtiili oikeasti niin huono vai kävikö joku hollantilainen viksaamassa sitä? Kummia ovat siellä.) Ja silti kaikista paikoista, joissa olen ollut, rakastan eniten juuri Hollantia. Ehkä vain kotimaa menee silti edelle. Vain kaksi tuntia siinä hullussa maassa ja pam! Vyra on addiktoitunut... (no, okei. Aluksi vihasin koko paikkaa ja vannoin etten mene sinne enää koskaan, mutta sitten se vain jotenkin valloitti... Pelkään silti pyöriä.)

Pidän kielistä ja puhumisesta, koska se on se, millä saa juteltua ihmisten kanssa ja samoin rakastan tarinoita. Omia keksittyjä tai tosiasioita, mutta eniten ihan vain normaaleja kertomuksia normaalista elämästä jossain muualla. Tällä hetkellä pystyn selkeästi kommunikoimaan englanniksi ja suomeksi. Ruotsiksi myös, jos todella yritän, ja hollanniksi saan sanottua jotain ja ymmärrettyä aika paljon (ne kurkkuäänteet on hiton vaikeita. Saatan ymmärtää monia sanoja, mutten vain osaa lausua niitä itse -.-') Lisäksi puhun viroa ja ymmärrän hiukan norjaa, tanskaa ja ranskaa. Aina kannattaa opetella pari sanaa joka kielestä, saapi paljon parempaa palvelua jos menee leikkimään turistia. Vaihetaan aihetta taas. Alkaa mennä liian tylsäksi~

Minulla on kaksi harrastusta, jotka näyttävät vain pysyvän vuodesta toiseen, vaikka yleensä kyllästyn nopeasti. Ja ne ovat siis postcrossing ja fikkaaminen. Postcrossingissa yksinkertaisesti rakastan kaikkea siinä ja fikkaamisesta taas... Se on vähän jännä. Toisaalta minusta välillä tuntuu, että olen jo liian vanha, fandomi on mennyt ohi multa. Mutta sitten taas se on hirveän hauskaa. Ota minusta sitten selvää ^^''' Mutta tiedättekö mitä? Minä olen oikeastaan todella ylpeä, että olin yksi ensimmäisistä suomeksi kirjoittavista hetaliafikkareista. Siksi minusta on myös mukava nähdä uusia fikkareita, vaikka joskus tuntuu että olen jo vanhus, haha ha~

Luonne... hmm... Yleensä kiltti ja iloinen, helposti sopeutuvainen ja pidän tilannekomiikasta. Annan itsestäni usein hieman hupsun kuvan, mutta oikeasti olen ihan järkevä ihminen. Minulla on vain hiukan erikoinen tapa ajatella maailmaa (en ala selvittää sitä nyt, kun siinä menisi koko yö ja enkä siltikään osaisi...) Olen vähän kaikkien kaveri, mutta osaan olla myös ilkeä jos minulle ollaan. Ai niin, ja kavereille olen välillä ilkeä muutenkin, mutta vain jos se on okei kaikille (pitää aina välillä muistuttaa, että potkasevat jos menee liian pitkälle), Koska kaikissa ihmisissä on myös huonoja puolia voin kertoa että tulen helposti kateelliseksi ja olen tietyissä tilanteissa itsekäs. Onneksi osaan kuitenkin hallita myös "pimeää puoltani", muahaha~ ...sori.

Vieläkö jotain? Plah, musta on mukava vastata typeriin kysymyksiin. Yleensä keksimällä vielä typerämmän vastauksen. Ja päteminen on kivaa. Ja pari muuta juttu. Joko voin lopettaa tämän? Lukikohan kukaan edes? Toivottavasti ei.

Vastaan nimiin Vyra, Vyrappa, Lady Vyra, Vyranen, kultaseni ja muihin, mutta Vyraseni karmii minua että jos ette käyttäisi sitä. Vapauteni on suurin aarteeni ja siitä tulee hiukan kylmiäväreitä, jos joku kutsuu omakseen... Eli Vyraseni on sitten varattu tulevalle poikaystävälle, okei :'3

Kaipa tämä nyt oli tässä. Oho, tuli pidempi kuin oli tarkoitus... Tosin arvasin tämän. Näin käy joka ikinen kerta, voi voi. Njoo, jos vielä yksi asia~
Minusta on kiva saada huomiota. Oikeasti, olen itsekäs hei! Minusta on kiva kun kehutaan (eikö kaikista?) Siksi yritän nyt tehdä itsestäni kehujan, joten muutkin huomaa tämän :') Anna muille sitä mitä tahdot itsellesi, eikö se niin mene? Minulla on kyllä pitkä tie, koska en osaa aina käyttää ylistyssanoja tarpeeksi mutta kyllä minä opin sen! Ihan varmasti.
Mutta siis, joka ikinen kommentti, joka ikinen viesti ja joka yhteydenotto tuntuu aivan mahtavalta. (Ainakin ne kivat, vähemmän kivoja ei ole onneksi sattunut kohdalle ja toivottavasti ei satukkaan.)

Eli kiitos kaikki~ <3 Olette ihania, ettekö olekin? Kaunis päivä tänään :'3

p.s. Elämäni pisin blogi-merkintä enkä ees kertonut loppujen lopuksi paljon mitään...