Hetalia-mieli osa 2

Eli kokoelma asioita, joita olen kuullut ihmisten sanovan naapureistaan.

Belgialaiset hollantilaisista:
"Hollantilaiset ovat niin... niin... äänekkäitä."
"Hollantilaiset ovat outoja. Ja aina levottomia."

Saksalaiset hollantilaisista:
"He ovat mukavia ja niin ystävällisiä ihmisiä!"

Hollantilaiset belgialaisista ja saksalaisista:
"..." (jep, en oikeasti saannut mitään vastausta, vaikka kysyin useaan kertaan. Heillä ei joko ole mielipiteitä tai he eivät kuule kunnolla tai ne mielipiteet eivät olleet sopivia mun korville...)

Itävaltalaiset sveitsiläisistä:
"Siis he menevät ihan hulluiksi sen festivaalin aikaan. Tai no, sveitsiläiset ovat tietenkin hulluja aina, mutta silloin he ovat erityisen sekaisin."
"Sveitsiläiset vihaavat meitä, mutta he vihaavat myös kaikkia muita, että ei se haittaa."
"He eivät pidä yhtään mistään."

Itävaltalaiset unkarilaisista/koko maailmasta:
"Kukaan ei pidä meistä. Meillä on paljon naapureitakin, mutta he yrittävät unohtaa että Itävalta on olemassa."

Tanskalaiset norjalaisista:
"He ovat mukavia paitsi silloin kun me pelataan niitä vastaan. Niiden on ihan pakko käyttää niitä pillejä ja siitä äänestä saa päänsäryn ja *lisää huomioita siitä miten kova äänisiä norjalaiset ovat kannustamaan omaa joukkuetta*

Nämä ovat oikeasti kaikki ihan huumorilla ja hyvällätahdolla sanottuja, että älkää kukaan loukkaantuko. Olen aika usein kysellyt ihmisiltä mielipiteitä naapureista, mutta suurimman osan vastauksista olen jo unohtanut...
Se minulle ei ole vielä selvinnyt, mikä on itävaltalaisten mielipide saksalaisista. Saan joka kerta eri vastauksen, kun kysyn!

Jos joku ei vielä ole huomannut niin mun kaikki fikit ovat sitten tauolla määrittelemättömän ajan. Päädyin tähän lopputulokseen koska kaikki on jo muutenkin jäännyt roikkumaan enkä ehdi koskaan laittaa mitään kunnolla mihinkään. Tein kuitenkin itelleni FF:n tunnukset eli testaan sitä sitten jossain välissä~

Ja raapaleita on vielä kaksi valmiina jäljellä että laitan nekin tässä joku päivä.

Just saying~

Vaikka en mie kyl oikein ees usko että kukaan enää henkeäpidätteän mua oottelee. On tässä jo sen verran kauan mennyt, että tajuhan siinä on mennyt aikaa sitten...

Ai juu, ja eikö kenellekään muulla tosiaan ole kommentteja kaipaavia fikkejä kuin Sipillä? Vai oletteko kaikki muut niin vaatimattomia?

Koska me kaikki rakastamme niitä kuitenkin

Kommentteja siis.

Linkitä tähän alle (sivulle, päälle, missä se kommenttiloota nyt olikaan) fikki, jota pitäisi kommentoida. Nyt saa olla ihan itsekäs ja ylpeä ja linkittää omia fikkejä tai sitten kaverin, ihan sama, kunhan se on sellainen, minkä pitäisi saada kommentti (eli kaikki)

En lupaa, että kävisin heti välittömästi kirjoittamassa mitään, mutta laitan linkin ylös tuohon selaimen välilehteen, missä se sitten tuijottaa mua niin pahasti että käyn kir... Okei, todellinen syy on se, että toisinaan tulee sellainen oloi, että "nyt voisin kommata jotain SuFiniä" tai "nyt olisi kiva laittaa jotain viestiä johonkin fluffi fikkiin" mutta sitten en löydäkään niitä! Eli laita linkki, se auttaa asiaa.

Fikit saavat olla missä hyvänsä. Minä pystyn kirjautuneena kommaamaan Finiin ja joihinkin blogeihin sekä FF:ään, jos nyymi-kommentit ovat sallittuja. Muista ihmisistä en tiedä, että kannattaa kokeilla.

Tämä on myös samalla haaste muille. Kamoon! Nyt ne fikit ovat kivasti linkattuina kaikki tossa. Ei tartte muuta kuin käydä heittämässä jotain.

Ai niin ja se vielä, että minä en suostu lukemaan fikkejä, joissa on erittäin raakaa väkivaltaa, ahdistavia tai traumaattisia kohtia, hyväksikäyttöä, raiskaus jne. Voi niitäkin silti linkittää, ehkä joku tahtoo kommata niihinkin, mutta sitten olisi tosi kiva jos varoittaisitte hiukan ettei mun mieleni järky (ha ha!)

Mie muuten tiedän, että tällä blogilla on about 25 kävijää päivässä. Kyllä nyt teistä joku tietää pari fikkiä, jotka kaipaa enemmän huomiota, ja omaa intoa kommentoinnille kun sitä nyt tässä tyrkytetään.

Että antaa palaa vain!

Lopuksi vielä ennen kuin alatte epäillä jotain taka-ajatusta. Ei, en todellakaan velvoita ketään kommentoimaan kommenttia vastaan. Minä en hyväksy sitä ajatusta, koska tuntuu väärältä kirjoittaa jotain vain siksi että saisi kommenttia sitä vastaan. Jos minä pidän siitä, minä kommentoin ihan ilmankin vastapalveluksia. (enkö kuulostakin hemmetin hienolta, kun sanoin ton?)

Tämä viesti ei myöskään vanhene.

Joko kävit etsimässä sen linkin?

Hyvä, laita se nyt tuohon ja odottele kiltisti, että se huomataan.

Listauksesta:

Ikäraja käytäntö on sama kuin Finissä eli Sallittu, K-7, K-11, K-13, K-15 ja K-18. Ikärajasta varoitetaan erikseen fikin alussa, jos se on korkeampi kuin K-7. Myös varoitukset ovat fikin alussa ja myöhemmissä teksteissä on mukana myös kunnolliset alkutiedot muutenkin.

Fikit on jaoteltu kuuteen ryhmään: Jatkofikit, One-Shotit, Songfikit, Raapaleet, Lauluhaasteet sekä kaikki sekalainen/keskeneräinen.

Listaus on tagattu nimellä "1a Listaus" joten se löytyy aina tagi-listan ylimpänä.

Tämä listaus sisältää kaikki Vyran kirjoittamat Hetalia fikit.




JATKOFIKIT:

Viides pyörä
Osat 2/2, eli valmis!
Ikäraja: K-7
Päähenkilöt: Hetalian Pohjoismaat

Mutta, missä on Suomi?
Osia tällä hetkellä 7/7 plus epilogi. Valmis!
Ikäraja: K-11
päähenkilöt: Suomi ja muut Pohjoismaat

Naistenilta
Iilmestynyt osa 8/8 + epilogi. Valmis!
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, huumori
Henkilöt: Hetalian naiset eli Unkari, Taiwan, Liechtenstein, Belgia, Ukraina, Valko-Venäjä ja Seychellit sekä heidän "miehensä"

Ensitapaaminen
Valmis 16.9.2010!
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, historia, huumori ja vähän kaikkea muutakin
Henkilöt: Hetalian Pohjoismaat: Suomi (Tino/Finland/Finnland) Ruotsi (Berwald/Sverige/Svíþjóð) Norja (Norge/Noregur) Tanska (Danmark/Danmörk) ja Islanti (Island/Ísland)
Summary: Pohjoismaat kertovat tarinansa siitä miten he tapasivat ensimmäisen kerran ja mitä heille sen jälkeen tapahtui.

Kaunotar ja hirviö
Hetalia x Kaunotar ja hirviö crossover
Osa 4/? päivitetty 7.12. -11
Genre: Draama, seikkailu, romantiikka, AU, crossover
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt / paritus: Sekalainen joukkio / SuFin

Hetabook
Päivitetty viimeksi 20.4. osa 14
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori

Pohjoisesta etelään
Osa 2/2 Valmis
Genre: Draama, huumori
Ikäraja: K-13
Henkilöt: Tino ja Aksel (oc)

Joulusuukot
(Löytyvät myös blogista)
Osa 8/8 Valmis
Genre: Draama, huumori, fluffy, romantiikka
Ikäraja: Sallittu - K-11 (Kaikkien kohdalla on oma)

København -syndrooma
Hetalia viikinkiAU
Osa 11/? 14.12. -11
Ikäraja: K-15
Paritukset/henkilöt: DenNor & SuFin / Norja(Lukas), Suomi(Tino), Islanti(Eirikur), Tanska(Mathias) ja Ruotsi(Berwald)

Arvoitus osa 1
Sallittu

Small talks with nations (Baltics) 
(Nordics)
(Benelux)


ONE-SHOTIT:

4. Tammikuuta 1918
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Suomi/Ruotsi

Italian ja Saksan kirjeet
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt: Italia, Saksa ja HRE

Ystävänauha
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Saksa, Italia ja Japani

Suomenhevonen
Ikäraja: K-13
Genre: Draama

Olipa kerran...
Ikäraja: K-7
Genre: Huumori, draama.
Henkilöt: Pohjoismaat

Ritari ja neito
Ikäraja: K-7
Genre: draama, historia
Henkilöt: Liechtenstein, Sveitsi ja sir Ulrich von Liechtenstein(OC)

Perhe Benelux
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama, huumori
Henkilöt: Hollanti, Belgia ja Luxembourg

Halauspäivät
Ikäraja: Sallittu
Genre: Romance, ystävyys, fluffi...
Henkilöt/ paritukset: Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Liettua, Preussi, Unkari / DenNor, SuFin, PolLiet, PruHun.

Seine
Ikäraja: Sallittu
Genre: lievä angst ja fluff... jotain sellaista
Henkilöt: Ranska ja Englanti, lievä FrUk

DenNor-joulukuu
Ikäraja: K-7
Genre: huumori, fluff
Henkilöt: Norja ja Tanska, DenNor

Vain unissasi
Ikäraja: K-13
Henkilöt: Englanti & Ranska, FrUk

Salaisuuksia
Ikäraja: K-11
Genre: draama, romantiikka, fluff
Henkilöt: Preussi, Unkari, Ranska, Englanti, Espanja, Romano, Tanska ja Norja / PruHun, FrUk, Spamano, DenNor

Väkivallan torjuntaa
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, romantiikka, huumori...
Henkilöt/pari: Tanska ja Ruotsi, DenSu

Kuinka huijataan
Ikäraja: K-13
Genre: draama, romantiikka, huumori
Henkilöt/pari: Norja ja Suomi, sivussa Tanska ja Ruotsi / NorFin

Merenneito
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Tanska, Norja ja oc-merenneito / DenNor

Romano
Ikäraja: K-11

Randomi

Juhannustaika

SONGFIKIT:

Näetkö minut?
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, hiukan synkähkö
Kappale: 5. März ~Megaherz

Liebe ist Alles
Ikäraja: Sallittu
Kappale: Liebe ist alles ~Rosenstolz

Änglavakt
Ikäraja: K-7
Henkilöt: Pohjoismaat
Kappale: Änglavakt ~Nanne Grönvall

Nälkämaa
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Suomi
Kappale: Nälkämaan laulu

België en Nederland
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, lievä angs, historia...
Henkilöt: Belgia ja Hollanti
Kappale: Zij aan zij ~Clouseau

Lumimetsä
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, lievä horror
Henkilöt: Pohjoismaat
Kappale: Frosted Flake Wood ~Hooverphonic

Miten se alkoi
Ikäraja: K-15
Henkilöt: Pohjoismaat
Genre: Draama, kauhu
Kappale: Don't mess with me ~Temposhark

Me elämme vieläkin
Ikäraja: K-15
Henkilöt: Suomi & Aksel (oc)
Kappale: Mä elän vieläkin ~Popeda


RAAPALEET:

Pieniä Tarinoita Maailmasta
Hetalia raapaleita, 100 kappaletta
Viimeksi päivitetty 27.2.2011
Ikäraja: Sallittu - K-11, jokaisen raapaleen kohdalla on tarkemmin oma ikärajansa.

Matkalla
Raapale-ketju vol. 2
Hetalia -raapaleitaX51 päivitetty viimeksi: 20.4.
Ikäraja: S- K-13
Genre: Lähes kaikki mahdollinen

Preussilaisen seikkailu Wienissä
Sallittu

Puuttuvia raapaleita
Sallittu

LAULUHAASTEET:


SuFin
DenNor


KESKENERÄISET / SEKALAISET/ SUUNNITELMAT

Tankar
Pohjoismaat, Sallittu

Perhetapaus (Traileri)
Pohjoismaat, Sallittu

Punainen Suomi ja valkoinen Suomi
Jatkotapaamisen pätkä. Tino ja Aksel

Arvista
Jatkotapaamisen pätkä. Tino ja Ruotsi

Islannin kirje Norjalle
Jatkotapaamisen pätkä.

Kadonnut fikki
Benelux ja Saksa & Preussi.

Metsänpeittoon (prologi)

DenNor-suunnitelma/traileri

Jatkotapaamisen traileri

Muutoksia

Moi~

Mennään suoraan asiaan: olen viime aikoina alkanut jättää fikkaamista entistäkin vähemmälle (ei sillä että muutenkaan olisin kovin aktiivinen ollut... enemmänkin epä-aktiivinen kaikkineen ihme taukoineen^^'') mutta kuitenkin. Olen nyt viimeiset (lähes) kaksi vuotta kiertänyt ympäriinsä Eurooppaa ja enemmän ja vähemmän lopullisesti palaan Suomeen ensi elokuussa (tekisi mieli sanoa että kans pysyn Suomessa, mutta mie tiedän itteni ja tapani... en kuitenkaan pysy) Mutta oikeastaan tuo selitys ei edes liittynyt koko asiaan. Se tuntui vain hyvältä aloitukselta :'D
No niin siis, kirjoittelen vieläkin silloin tällöin ja ideoita on, mutta koska tähän asti kirjoittamiseni on ollut "kommentti-painotteista" on siitä syntynyt myös omat paineensa. Onkohan tämä hyvä? Pidetäänkö tästä? Miksi kukaan ei sano mitään, eikö ne kehtaa ku se oli ihan surkea pätkä? Nein, nein, tuo ei tosiaankaan ole kiva ajatus harrastuksesta...

Joten aikansa kutakin. Tästä lähtien kirjoitan vain kun se sattuu huvittamaan! Okei, välissä saattaa olla kuukausien taukoja (kuten Kaunotar ja Köpi paroilla) mutta ne jatkuu sitten kun minun tekee mieli. Olen pahoillani, jos kuulostan ilkeältä nyt, mutta teidän täytyy vain odottaa. Ehkä joskus väsään vielä jatkofikkejä, joskus saattaa syntyä joku hassu oneshotti (kuten vaikka eilinen Romano-shotti, se syntyi yhdessä tunnissa) raapaleita ja hetabookkia tulee varmasti silloin tällöin (kerään edelleenkin jatkuvasti materiaalia kumpaankin, mutta mulla ei ole nykyisin enää niin paljon aikaa istua kirjoittamassa / päivittämässä, mulla on elämä, mein gott...)

Ja sitten se suurin muutos. Aion jättää Finin. En kokonaan, aion kuitenkin lukea juttuja sieltä ja kommentoida silloin tällöin. Myös raapaleiden, hetabookin, Köpin ja Kaunottaren päivitykset tulevat sinne kuten ennenkin, mutta kaikki muu uusi (one shotit, jatkikset, randomit... mitä nyt keksinkään) tulevat tänne blogiin. Väsään tänne myös oman fikkilistauksen jossain välissä jotta kaikki löytyvät kivasti omasta paikasta.
Toki saatan myös lisäillä jotain Finiinkin välillä, mutta jotenkin mua on alkanut ahdistaa siellä olo (ei, en tiedä miksi. Ei se ainakaan kenestäkään johdu!) ja kun mulla kerta blogi on niin käytetään sitten sitä ^^
Eli nyt kannattaa alkaa seurata tätäkin (ei kuitenkaan henkeä pidättäen, tahti on kuitenkin hidas ja happi loppuu nopeasti) Kommentointi on edelleen suotavaa, vaikka sanoinkin etten enää oleta niitä. Olen kuitenkin ahne ihminen ja kehut tekevät hyvää (kritiikki myös, ettei nouse mikään päähän) Blogini kommentointi on sallittu myös anonyymeille, joten ei tarvitse edes kirjautua! Toivoisin kuitenkin, että kaikki "tää oli kiva. laita lisää jatkoa nopeesti, pliiiis!!!" kommat jätetään pois... ne ahdistaa...

Toisena muutoksena se, että kaikki keskenjääneet jatkofikkini (Hana Tamago juttu, jouluseikkailu etc.) tulevat poistumaan netistä. Sen vuoksi, että mua ärsyttää sellaiset roikkuvat jutut ja ajattelin että jotta joskus kirjoitan ne alusta uudelleen. Minun tahdilla menee kuitenkin luultavasti muutama viikko ennen kun ehdin niitä poistamaan, että ei mitään hätää jos joku tahtoo vielä niitä lukea (mua ei myöskään haittaa fikkieni kopiointi talteen, kunhan niitä ei väitetä omiksi ^^)

Okei, siinä taisi olla kaikki. Jääkäämme odottamaan, miten minä jatkan mitäkin...

p.s. ja se on muuten teistä kiinni, miten suomenkielinen hetalia fikkaaminen elää... Kirjoittakaa fikkejä, kommentoikaa niitä, aivopeskää lisää faneja, jakakaa ajatuksia... kamoon, ihmiset! Mie tiedän, että teitä on olemassa. Miekin lupaan keskittyä enemmän kommentointiin jatkossa~

Romano-oneshot

VAROITUS:  Tämä fikki on ikärajalta K-11 itsemurha-ajatusten ja lievän kiroilun vuoksi. 

Hahmot: Romano, Preussi, Espanja, Belgia, Italia, Unkari, Saksa. Ei suoraa paritusta.

One-shot, draama, suru, perustuu headcanoniin.

Ja kyllä, tämä on ihan oikea valmis one-shot.

Kaikki oli tyhjää. Mikään ei ollut tärkeää. Kukaan ei ollut tarpeellinen.

Romanon olisi pitänyt kääntyä takaisin jo silloin kuin ensimmäiset kylmät ajatukset alkoivat hiipiä hänen mieleensä. Hänen olisi pitänyt lopettaa ja keskittyä johonkin muuhun. Ihan mihin vain, mutta johonkin muuhun kuin niihin ajatuksiin. Ne kuiskivat, ne kertoivat asioita, ne tekivät kaikesta väärää ja väittivät sitten sitä todeksi. Ajatukset olivat kaikkialla eikä niistä päässyt mitenkään eroon.

Paitsi yhdellä keinolla.

Mutta se olisi lopullinen.

Mutta lopullinen uni tuntui aivan kuin taivaan lahjalta, jos oli ensin kuunnellut kylmiä jankkaavia ajatuksia ja hiljaa keinuttanut itseään tuijottaen seinää ties kuinka paljon. Ihan mitä vain kunhan siitä pääsisi eroon. Kunhan se loppuisi.

Romanon olisi pitänyt kääntyä takaisin jo ajat sitten. Nyt oli liian myöhäistä eikä hänellä ollut voimia enää. Hän oli heikko ja tunnoton ja se kaikki johtui vain ajatuksista. Hän vihasi niitä, mutta enemmän hän vihasi itseään sillä hän oli se joka oli ne luonut. Ajatukset tulivat hänestä ja ne laittoivat hänet tekemään ikäviä asioita. Mutta ihan mitä vain, kunhan se loppuisi.

Hän istui Espanjan sylissä ja ensimmäisen kerran koskaan hän ei edes vastustellut, mutta onnellisen sijaan espanjalainen oli kaikkea muuta. Hänen otteensa ilmeettömästä italialaisesta oli hieman tiukempi kuin koskaan ennen ja hänen silmänsä olivat täyttyneet huolesta, kun hän painoi kasvonsa Romanon hiuksiin. Mutta Romano itse ei edes huomannut tai sitten hän ei vain välittänyt enää. Ruskeat silmät, jotka olivat kerran loistaneet tai heijastaneet laajan tunteiden kirjon, olivat nyt kylmät ja tyhjät. Aivan kuin kuolleet, mutta kaikki yrittivät olla ajattelematta sitä.

Belgia istui lattialla Espanjan edessä pidellen käsiään Romanon polvilla ja katsoen itkuisin silmin ylös häneen päin. Nainen oli vannonut pystyvänsä tähän, mutta silti hän oli itkenyt jälleen vain hetki sitten ja hänen äänensä oli käheä. Silti hän jatkoi puhumista aivan kuin maailma loppuisi samalla hetkellä kuin hänen sanansa.

”…Ja silloin kun Antonio yritti ensimmäisen kerran opettaa sinulle espanjaa. Tulit minun luokseni ja pyysit suukon”, belgialainen sanoi kertoen jälleen yhden monista muistoista. Normaalisti hän olisi nauranut ääneen samalla, mutta tällä kertaa hän joutui käyttämään kaiken tahtonsa pitääkseen edes pienen hymyn muiston huulillaan, ”ja minä annoin poskisuukon. Se oli kaunis päivä ja meillä oli lounaaksi tomaa…” Yhtäkkiä Belgia purskahti taas itkuun ja hän peitti kasvonsa toisella kädellään.

”Bel…”, Espanja kuiskasi, mutta nainen pudisti päätään ja katsoi vielä kerran Romanon kuolleita silmiä.

”Kiltti, Roma, ole kiltti…”, hän aneli, ”sano jotain minulle. Edes pieni sana. Ole niin kiltti, sano jotain…” Hän pyysi niin kauan kunnes kyynelet valuivat taas hänen poskilleen, mutta Romano ei edes liikahtanut. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään siitä tunteettomasta kylmyydestä johon se oli jähmettynyt ja näytti siltä, että hän olisi aivan yksin maailmassa eikä hän huomannut edes itkevää naista edessään.

Varovasti Unkari kosketti Belgian käsivartta ja auttoi tämän sivummalle. Hetken naisen nyyhkytys oli ainoa ääni huoneessa, mutta pian Espanja alkoi puhua.

”Älä jätä meitä, Roma”, mies kuiskasi italialaisen korvaan ja hänen otteensa tämän vyötäröltä tiukentui vielä hieman, ”älä jätä minua… En tiedä, mitä teen, jos sinä olet poissa.” Veneziano astui lähemmäs kasvoillaan samanlainen huolestunut ilme kuin Espanjallakin. Saksa loi varovaisen katseen italialaisiin, muttei itse liikahtanut paikaltaan.

”Fratello…”, Italia kuiskasi. Jokainen siinä huoneessa puhui kuiskaten aivan kuin he pelkäisivät pelkän kovan äänen rikkovan hauraaksi käyneet Romanon, ”fratello, minä… Minä en voi olla olemassa ilman sinua. Ole kiltti, fratello, tule takaisin.” Italian ääni oli itkusta käheä kuten Belgiankin, mutta hänellä ei näyttänyt enää olevan kyyneleitä jäljellä. Hän oli väsynyt, mutta hän tiesi kuten kaikki muutkin paikalla, että tämä olisi viimeinen mahdollisuus pelastaa Eteläinen Italia. He olivat liian myöhässä, kukaan ei ollut huomannut Romanon hätää tarpeeksi ajoissa, mutta he yrittivät kuitenkin. Jos se ei toimisi nyt, sitten heidän pitäisi tehdä jotain muuta. Lukita italialainen huoneeseen, jossa tämä ei voisi vahingoittaa itseään. Pakottaa hänet elämään.

Romanon ilme ei vieläkään muuttunut ja hän jätti veljensä pyynnöt sekä Espanjan kuiskaukset sekä pienet hellät suukot huomiotta aivan kuin hän oli jättänyt myös Belgian. Hän vain tuijotti tyhjää eikä reagoinut mihinkään tai kehenkään. Ajatukset olivat tehneet hänelle oman maailman eikä tässä maailmassa ollut mitään tai ketään, joka toisi hänelle iloa.

”Säälittävää”, Preussin ääni yllättäen katkaisi kuiskaukset kuulostaen melkein huudolta, ”tämä on säälittävää.” Saksa loi veljeensä tuiman katseen, mutta se ei preussilaista pysäyttänyt. Hän nousi paikaltaan Ranskan viereltä, missä oli istunut koko tämän ajan kun he olivat yrittäneet saada jotain ulos Romanosta, ja käveli suoraan espanjalaisen sylissä istuvan italialaisen luokse.

”Etkö sinä parempaan pysty?” Preussi tivasi ja kumartui niin alas, että hänen kasvonsa olivat lähes kiinni Romanon kasvoissa, ”sinä olet puolikas valtio ja tässäkö kaikki, huh? Aika surkeaa minusta, oletin sinun pystyvän paljon parempaankin eikä tällaiseen pohjanoteeraukseen.” Hän katsoi suoraan Romanon tyhjiin silmiin eikä hänen kasvoillaan ollut normaalia virnettä. Hän näytti vain totiselta ja punaiset silmät tarkkailivat italialaista aivan kuin tämä olisi tehnyt jotain todella pahaa.

”Kokoa itsesi, mies”, Preussi määräsi, ”joo, okei, tapa vain itsesi jos huvittaa, mutta kukaan ei aio sitten muistella miten, oh, mukava ja kiva ihminen Roma oli. Ei! He muistavat vain miten säälittävästi ja raukkamaisesti Roma pakeni todellisuutta heti kun se kävi hiukan tummemmaksi. Minä en ainakaan tahtoisi lähteä niin surkealla tavalla.” Muut valtiot pääsivät viimein yli järkytyksestä, jonka Preussi oli heissä saanut aikaan. Espanja sihahti vihaisesti ystävälleen käskien häntä pitämään turpansa kiinni ja painumaan helvettiin ja Saksa otti askeleen lähemmäs tarttuakseen kiinni veljensä paidankauluksesta ja Unkari oli jo puolimatkassa keittiötä sekä paistinpannuja.

Mutta harkitut sanat ovat paljon nopeampia sanoa kuin yllättävä toiminta suorittaa. Kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuuksia hiljentää Preussia ajoissa.

”Sinä olet valtio. Minä en ole”, hän sanoi, ”ja silti minä olen se, joka jatkaa taistelua, joten Roma… Taisteletko vai kuoletko nyt säälittävästi omasta kädestäsi. Päätä nopeasti, ettei meidän tarvitse enää tuhlata aikaamme odotteluun täällä.” Viimeinen sana jäi hädin tuskin sanomatta, sillä Espanjan nyrkki osui suoraan Preussin kasvoihin saaden miehen horjahtamaan voimalla taaksepäin suoraan Saksaa kohti. Vaalea mies katsoi veljeään aivan kuin luvaten ettei tämä näkisi päivänvaloa enää koskaan tämän jälkeen, mutta kukaan ei kuitenkaan ehtinyt laittaa preussilaisen lahtaamista käyntiin.

”Mitä helvettiä?” tuttu, mutta kauan kadoksissa ollut ääni kysyi.

Kaikkien katseet kääntyivät Romanoon.

Preussi virnisti.

Ja Romano räpytti silmiään samalla kun kiersi katsettaan kaikkien paikallaolijoiden kasvoissa. Sitten hän hengähti hiljaa ja siristi silmiään äkäisesti.

”Mitä helvettiä te kaikki luuhaatte täällä?” hän kysyi. Hänen äänensä ei ollut kovin vahva ja joka ikinen näki että hän vain teeskenteli ärtymyksen, mutta se oli kuitenkin reaktio. Hitaasti ja yksi kerrallaan valtioiden suru ja huoli vaihtui iloksi. Belgia alkoi itkeä taas, mutta eri syystä tällä kertaa. Italia oli ensimmäinen, joka syöksyi Romanon kaulaan.

”Fratello, sinä tulit takaisin!” hän huusi ja halasi veljeään kaikin voimin samalla kun puhui tälle italiaksi niin nopeasti että olisi tuskin ymmärtänyt itsekään itseään. Romano istui silti Espanjan sylissä, mutta onnistui jotenkin näyttämään äkäiseltä samalla kun peitteli nolostumistaan ja häpeäänsä vastatessaan kysymyksiin.

”Feli, päästä jo irti. Tukehdun kohta…”, hän valitti. Tässä vaiheessa Preussi totesi tehtävänsä suoritetuksi ja hän häipyi pakalta nopeasti ja vähin äänin siltä varalta, että joku tahtoisi siltikin hakata hänet.

Sillä Preussi oli ehkä mahtava, mutta hän tahtoi myös selviytyä. Ja myös Romanon oli parasta alkaa tahtomaan sitä, sillä ensi kerralla Preussi ei välttämättä edes vaivautuisi auttamaan. Niin mahtava hän oli.     

Aksel~

Kappas, ottipa taas aikaa saapua tänne...

Reader projekti on vielä kesken (eksyin muihoin kirjoituksiin hetkeksi...) mutta sain tehtyä valmiiksi ensimmäisen profiilin Akselista! Tämä on tosiaan ensimmäinen, sillä hahmo elää vielä mielessäni ja varmasti unohdin miljoona asiaa, mutta väsäilen sitten täydennyksiä sitä mukaan. Ainakin saatte jonkinlaisen kuvan hänestä nyt :') (tosin en vieläkään saannut omasta mielestäni selitettyä hänen ajatuksiaan tarpeeksi hyvin... anyway. Yhdistelemällä tätä ja fikkejä saatte varmasti hyvän kuvan silti)

Tässä tämä nyt on:

Nimi: Aksel Väinämöinen

Titteli (epävirallinen!): Etelä-Suomi, Punainen Suomi.

Ikä: ruumiillisesti noin 19. Todellisuudessa hän on syntynyt vuonna 1809.

Tuntomerkit: Kasvoissa yksi kapea arpi, joka alkaa vasemmasta silmäkulmasta ja päättyy aivan suupielen yläpuolelle. Kaulassa aivan henkitorven oikealla sivulla lyhyempi, mutta syvempi ja rosoreunaisempi arpi.

Asuinpaikka: Tampere tai kaupungin lähistö (ei tarkempaa tietoa.)

Ammatit: sotilas, lääkintämies, nykyisin omistaa yrityksen, mutta kukaan ei tiedä mitä hän siellä tekee. (huom. ei ainakaan maksa veroja…)

Tietoja:

Aksel syntyi sillä hetkellä, kun Suomen alueet luovutettiin Ruotsilta Venäjälle. Yksikään valtioista ei löytänyt häntä tai tiennyt hänen olemassa olostaan, joten hän eli pitäen itseään tavallisena ihmisenä kunnes hän totesi ajan kuluneen hänen ohitseen ja kaikkien hänen tuttujensa kuitenkin vanhentuessa ja kuollessa.

Hän alkoi huomata myös muita poikkeumia itsessään ja hän alkoi pakonomaisesti etsiä niille selitystä. Vuosi oli 1817 ja Tino oli tuolloin Venäjällä, joten hän ei huomannut tai tuntenut Akselin ”valtiopuolen” heräämistä. Aksel huomasi, että mitä pohjoisempaan hän kulki, sitä enemmän hän tunsi vetoa takaisin etelään ja Tampereelle, jossa hän oli syntynytkin. Hän kuitenkin jatkoi sillä hän kuvitteli olevansa noiduttu tai paholaisen riivaama ja kivun auttavan hänet vapaaksi. Saavutettuaan lähes Suomen pohjoisrajan hän kuitenkin kohtasi ensimmäisen kerran valtion henkilöitymän.

”Hetkinen… Sinä et ole Tino… Mutta sinä tunnut siltä kuin olisit yksi meistä, kuka sinä olet?”

”Minä olen Aksel. Kuka on Tino?”

Aksel ja Norja tapasivat toisensa keväällä 1834. Koska Aksel muistutti hämmentävän paljon Tinoa, erehtyi Norjakin luulemaan häntä Suomeksi. Norjalainen kuitenkin tajusi virheensä nopeasti ja sai kerrottua Akselille, ettei mikään ollut kironnut tätä. Norja oli kuitenkin luvatta ylittänyt rajan ja ajat pakottivat hänet palaamaan takaisin omalle puolelleen. Hän ei myöskään uskaltanut pyytää Akselia mukaansa, joten hän vain kehotti tätä palaamaan takaisin etelään ja etsimään Tinon. Norja myös luuli, että Aksel juuri syntyneenä valtiona edusti Ahvenanmaata, jonka hän tiesi poikkeavan vahvasti muusta Suomesta. Aksel siis palasi takaisin Etelä-Suomeen ja Norja omalle puolelleen saamatta koskaan tilaisuutta lähettää viestiä Tinolle. (jos Norja olisi tiennyt hänen olevan Etelä-Suomi, hän olisi toiminut toisin)

Aksel oli aluksi vastahakoinen etsimään miestä, jonka Norja oli sanonut muistuttavan häntä, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja hän onnistui löytämään Tinon vuonna 1840 kun tämä oli palannut takaisin omalle maalleen. Aksel ei tahtonut näyttäytyä, mutta hän huomasi pian tuntevansa vetoa kaksoisolentoansa kohtaan, joten hän alkoi seurata Tinoa kaikkialle pysyen kuitenkin koko ajan salassa. (kuin paraskin stalkkeri… Aksel alkoi myös omaksua kaikki Tinon tavat ja kopioida tätä, mikä myöhemmin muuttui vihaksi kaikkea Tinoa kohtaan liittyvään sekä inhoksi.) Tehtävä oli helppo sillä Tino ei tapahtumien pyörteissä vieläkään havainnut tai tuntenut häntä.

Aksel oppi, että Tinon sukunimi oli Väinämöinen ja hän alkoi käyttää itsekin samaa nimeä, jotta pystyisi tarvittaessa sanomaan heidän olevan veljeksiä. Hän myös kuuli kuinka joku aina silloin tällöin kutsui Tinoa nimellä Suomi ja pikkuhiljaa hän alkoi ymmärtää. Vuoteen 1858 mennessä Aksel oli saanut tarpeeksi tietoa ja hän jätti Helsingin ja Tinon piiloutuakseen Tampereelle ja yrittääkseen löytää oman tarkoituksensa.

Hän ei siltikään halunnut puhua Tinolle.

Pari vuotta ennen itsenäisyydenjulistusta hän tajusi edustavansa suomalaisen kansan toista puolta. Hän huomasi nauttivansa siitä seurasta ja saavansa voimaa heidän sanoistaan. Hän alkoi pitää itseään Suomen todellisena äänenä ja hän alkoi tuntea vihaa Tinoa kohtaan.

1907 hän tunsi viimein oikean ajan koittaneen.

1908 Hän näyttäytyi Tinolle ensimmäisen kerran. Sisällissota oli jo alkanut, mutta toisin kuin Tino, Aksel ei koskaan esittäytynyt ”pomoilleen” hän taisteli joukon mukana ja vieraili jopa muutaman kerran Venäjällä sekä tapasi kerran Viron. Hän huomasi pitävänsä Eduardista, joka oli hyvin ystävällinen hänelle. Osittain sen takia, että hän erehtyi pitämään Akselia Tinona. Eduard ei vieläkään tiedä eroa heidän kahden välillä, mutta he kumpikin ovat hänen ystäviään.

Aksel sai ensimmäisen arpensa Tampereen valloituksessa. Hän ei tiedä täsmälleen, miten hän sen sai, hän muistaa vain taistelleensa ensin ja lopulta paenneensa viime hetkellä, jotta Tino ei saisi häntä kiinni. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän ja Tino kuitenkin kohtasivat eikä kumpikaan välttänyt taistelua. Tino oli vahvempi ja vuosien kokemus oli auttanut häntä sisällissodan lävitse toisin kuin Akselia, jolle sota oli ensimmäinen ja joka oli jo hävinnyt tärkeimmän kamppailunsa Tampereen myötä. Tino painoi hänet maahan ja aikoi alun perin katkaista hänen kaulansa, siitä toinen arpi, mutta Tino tajusi viime hetkellä olevansa tappamassa omaa osaansa eikä hän kyennyt siihen. Aksel oli muutenkin puolikuollut ja nujerrettu, joten Tino antoi hänen mennä tai halutessaan pysyä hänen mukanaan. Aksel juoksi metsään ja muutamaa päivää myöhemmin punaisten joukot antautuivat.

Aksel ei palannut ennen kuin talvisota oli alkanut. Hän oli saanut osan voimistaan takaisin, muttei ollut läheskään niin hyvässä kunnossa kuin Tino. Hän oli myös seurannut tilannetta etäältä ja huomannut ettei Venäjä lupauksistaan huolimatta ollutkaan hänen liittolaisensa. Aksel ei vieläkään uskonut Tinon pystyvän edustamaan koko Suomea, mutta hän ei myöskään uskonut uuden sisällissodan ratkaisevan mitään. Hän siis liittoutui Tinon kanssa ja luovutti kaikki omat oikeutensa hänelle.    

Tino luuli Akselin kadonneen tai lakanneen olemasta sillä hetkellä, mutta mies oli silti maisemissa. Piti vain matalaa profiilia tapojensa mukaan. Aivan ensimmäiseksi hän järjesti omatoimisen tiedusteluretken Neuvostoliiton puolelle nähdäkseen, kuinka pitkälle Venäjä oli mennyt valehdellessaan hänelle (Venäjä tietää Akselin ja Tinon eron, vaikka nykyisin hänkin luulee Akselin kuolleen.) Palattuaan takaisin hän liittyi joukkoihin Suomen puolella (tämä osa hänen elämästään jääköön vielä salaisuudeksi, mutta hän onnistui pelastamaan Tinon kahdesti, ilman että Tino itse tiesi, ja selviämään vielä itsekin hengissä)

Sotien jälkeen Tino yritti löytää Akselin, muttei koskaan onnistunut. Lopulta hän antoi periksi ja piti hautajaiset hänelle. Samaan aikaan toisaalla Aksel oli päättänyt aloittaa elämänsä uudelleen ja opetella olemaan ihminen. Hän kiersi ympäriinsä niin paljon kuin pystyi eikä asettunut aloilleen vuosikymmeniin. Vasta myöhemmin hän hankki kodin Tampereelta ja elättää itsensä tehden milloin mitäkin.

Tino tapasi Akselin uudelleen vuonna 2011 Itsenäisyyspäivänä. Hän ei tiedä, mitä mies puuhasi koko tämän ajan eikä Akselilla ole mitään aikeita kertoa hänelle. (eikä minulla ole mitään aikeita kertoa teille~ t, Vyra… Ei Aksel kuitenkaan tehnyt mitään mielenkiintoista :p)

Tinoon verrattuna Aksel on nuorempi eikä hänellä ole lainkaan sitä kokemusta, joka Tinolla on Ruotsin vallan ja vanhemmilta ajoilta. Hän on kuitenkin huomattavasti ”äkäisempi” persoonsa, joskin hän rauhoittui hieman sotien jälkeen. Hän on paljon herkempi vastaamaan voimalla, jos joku yrittää käydä häntä vastaan ja hän suuttuu nopeammin sekä herkemmin (ei ihan kuitenkaan Romano-tavalla. Aksel on sen verran sarkastinen persoona, että häntä pitää oikeasti ärsyttää ensin). Hän on enemmän syrjäänvetäytyvä ja hän viihtyy suurimmaksi osaksi itsekseen. Hän ei suostu puhumaan tai opettelemaan ruotsia. Hänellä on tapana kutsua kaikkia (varsinkin Tinoa!) ”kultasekseen” ja hän vitsailee usein, tosin hänen huumorinsa on hiukan kieroa eikä kukaan osaa koskaan sanoa, milloin kyseessä oli vitsi. Hän kiroilee suuttuessaan ja polttaa tupakkaa (, minkä hän opetteli alun perin vain siksi, ettei Tino polttanut) Akselilla on myös periaate olla maksamatta minkään sortin veroja ja hänellä ei ole enää henkilöllisyystodistusta (siten hän ei myöskään voi ajaa autoa, matkustaa Suomen ulkopuolelle tai tehdä paria muuta juttua laillisesti. Hänelle se on kuitenkin ykshailee ja hän on ollut erittäin ahkera romuttamaan autoja.)

Aksel ei ole Tinon ”pimeä puoli”, hän on vain sarkastisempi, pessimistisempi ja (omasta mielestään) vapaampi. Huolimatta siitä, että hän ehdottaa Tinolle välillä kaiken aseman antamista hänelle, hänellä ei ole oikeasti enää mitään halua olla Suomi. Hän on täysin onnellinen tehdessään, mitä lystää.

Aksel rakastaa väittelemistä.

Muista valtioista vain Norja, Tanska ja Venäjä tietävät Akselin olemassaolosta. Norja, koska hän tapasi hänet ensimmäisenä (vuosia myöhemmin hänellekin selvisi, mitä Aksel oikeasti oli) Tanskan kohdalla paljastuminen oli vahinko. Hän näki Tinon ja Akselin samaan aikaan ja osasi yhdistellä asioita mielessään. Venäjä tietää Akselin, koska hän itse ilmoittautui Venäjälle käytyään siellä ensimmäisen kerran. Venäjä luulee Akselin kuolleen. Tanskaa ei kiinnosta pätkääkään, onko täällä kaksi vai yksi Tino (hän kutsui Akselia Tino Kakkoseksi, mikä saa kummankin suuttumaan…) Norja on neutraalia tässä asiassa.

Viro on tavannut Akselin monesti, mutta hän ei tiedä erosta tämän ja Tinon välillä. Ruotsi on myös pari kertaa (erehdyksessä) tavannut Akselin, muttei hänelle ole koskaan selvinnyt totuutta.  

Kuten sanoin, lisää tietoja tulee kunhan keksin niitä ^^' ja jotkin kohdat saattavat myös muuttua...

Loppuun vielä listaus paikoista, joista voitte löytää Akselin:

Fikit:
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=27715.msg559445#msg559445 (k-13, Itsenäisyyspäivän fikki eli ensimmäinen Akselin kunnon esiintyminen)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=28615.msg580748#msg580748 (Aksel joulukalenterissa)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=28127.msg566915#msg566915 (Tinon ja Akselin songfikki)
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=23232.msg560310#msg560310 (Aksel raapaleissa)

Pätkät:
http://vyranfikki.blogspot.com/2011/08/punainen-suomi-ja-valkoinen-suomi-jt.html (ensimmäinen kirjoitus Akselista)

http://pahaajatus.blogspot.com/2011/12/aanista-vol-4.html (headcanon, jossa Aksel mainittu~)