"Tiedättekö, mikä on parasta tässä kaikessa?" Tino kysyi aivan yllättäen aiheuttaen ympärille pienoisen hämmentyneen hiljaisuuden. He olivat olleet puhumassa budjetista ja alijäämistä, niissä ei ollut mitään kivaa eikä suomalaisen oudon iloinen äänensävy muutenkaan sopinut tilanteeseen.
"Niin missä?" Viro kysyi saaden kunnian olla ensimmäinen, joka kehtasi avata suunsa. Suomi hymyili leveästi ja nousi seisomaan paikaltaan. Hän piti lyhyen tauon, jonka aikana hän katsoi jokaista kerran. Tämä tehtävä veikin koko hetken, sillä lähes kaikki heistä olivat päässeet osallistumaan kokoukseen tällä kertaa.
"Nyt on joulukuun ensimmäinen", suomalainen lopulta totesi ja pyöräytti silmiään, kun häneen luodut katseet olivat edelleen hämmentyneitä, "kai te sen tiesitte...?" Lisää hämmentyneitä katseita ja pientä epäilevää kalenterien selaamista.
"Minä tiesin!" Tanska huudahti iloisesti.
"Minä tiesin ennen sinua", Preussi vastasi pöydän toiselta laidalta ja he kaksi tuijottivat toisiaan hetken.
"Minä tiesin ennen kuin te kaksi edes epäilitte asiaa", Hollanti päätti liittyä mukaan. Sivummalla Norja tuhahti ja päätti teeskennellä hetken, ettei edes tuntenut ketään koko huoneessa. Tai ehkä hän voisi tuntea Islannin, jos tämä vain kutsuisi häntä veljekseen...
"Neder, sinulla on puhelimen kalenteri auki...", Belgia totesi huvittuneena ja kohotti sitten ääntään puhuakseen Suomelle, joka seisoi vieläkin paikallaan, "mikä tässä sitten on parasta?"
"Se tietenkin, että joulukuu alkaa nyt", hän vastasi selvästi iloisena, että joku palautti asian taas alkuperäiseen aiheeseen, "joulukuu... Silloin tapahtuu ihmeellisiä asioita." Suomalainen naurahti hiljaa ja istui sitten taas alas välittämättä siitä, miten hämmentyneet katseet olivat yhtäkkiä vaihtuneet uteliaksi.
"Mitä asioita ja millaisia?" Italia kysyi, mutta Suomi vain pudisti päätään. Hän ei paljastaisi enempää.
"Oh~ Taidan aavistaa rakkautta", Ranska totesi saaden pienoisen kannatuksen sanoilleen. Hän vilkaisi Englantia, mutta brittimies oli jo kääntänyt katseensa päättäväisesti poispäin ja otti mallia Norjasta.
"Mitä hyvänsä se sitten onkin, jatketaan nyt töitä!" Saksa ärähti keskeyttäen hyvin lupaavasti alkaneen puheensorinan. Muutamat valtiot näyttivät siltikin mielummin puhelevan omia asioitaa, mutta hitaasti ja varmasti jokainen palasi takaisin siihen oikeaan ja paljon tylsempään aiheeseen.
"Vai ihmeellisiä asioita...", Unkari mumisi itsekseen, mutta keskittyi hänkin taas tilastoihin ja kuuntelemaan kuinka saksalaismies selitti tärkeitä asioita.
A/N: Ei! En lupaa mitään. Mä en oo suunnitellut yhtään mitään tällaista, kirjoitin tuon koska tuo eka lause hyppäsi mieleen ja tuumasin sitten, että miksipä ei?
Ainakin voin yrittää (taas...) mutta olen aika varma, että mulla ei ole aikaa joka päivä joten seliseliseli... Lähdetään siitä ajatuksesta, että jos saan jonkin kiva idean, kirjoitan lyhyitä pätkiä jostain. Yritän tehdä sen päivittäin, mutta luultavasti en voi. Mutta parempi jotain kuin ei mitään, right?
Eli ei juonta, vain pieniä juttuja joulunajasta... Sekalaisia hahmoja ja pareja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti