Tervetuloa~

Tervetuloa~

Kuka tahansa sitten oletkin. Toivottavasti viihdyt ja nautit kaikesta pienestä, jota väkerrän silloin tällöin.

Kiitos~

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kahdestoista joulukuuta~

“Vanya! Vanya!” Valko-Venäjä kiljui juostessaan portaat ylös. Hän tiesi hyvin, että hänen veljensä oli kotona ja oli vain ajan kysymys milloin naisvaltio löytäisi hänet. Talo oli kyllä suuri, mutta Valko-Venäjä osasi juosta nopeasti kunhan hän vain keräsi mekkonsa helmat käsiinsä ja keskittyi olennaiseen. Ukraina päätti vain odotella syrjemmässä sillä hän juurikaan välittänyt juoksemisesta rintojensa takia…

”Vanya!” nainen huusi ja pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ikään kuin metsästäjä, joka tiesi saaliinsa piilottelevan jossain lähistöllä. Hän onnistui erottamaan pienen tutun ääneen ja syöksyi täysin varmana avaamaan yhden lukuisista käytävän ovista.

”Mene kotiin!’” Venäjä huudahti, kun Valko-Venäjä asteli suoraan häntä kohti päättäväinen ilme kasvoillaan eikä edes kuunnellut. Mies perääntyi samaan tahtiin kauemmas kunnes hänen selkänsä painautui vasten seinää ja kaikki pakoreitit olivat tukittu.

”Vanya”, Valko-Venäjä sanoi taas mutta tällä kertaa tyytyväisenä. Hän ei kuitenkaan hymyillyt ja silmien katse oli kova. Täysin huomaamattaan Venäjä alkoi vapista hiljaa.

”Kuules, Bela, mitä jos vain menisit kotiin ja pysyisit siellä…”, venäläinen ehdotti hiljaa, mutta vieläkään naisvaltion ilme ei muuttunut. Hän tosin pysähtyi, mikä oli jo sentään jotain. Venäjä ei kuitenkaan edes ehtinyt miettiä seuraavaa liikettään, kun naisvaltio kurottautui varpailleen ja painoi nopean suukon veljensä leualle kun ei ylemmäs ylettänyt. Sitten hän työnsi pienen kortin tämän käteen ja häipyi paikalta muina naisina jättäen hämmentyneen Venäjän miettimään asioita yksikseen.

Hitaasti Venäjä tajusi olevansa vieläkin elossa ja hän laski katseensa korttiin, jonka Valko-Venäjä oli hänelle työntänyt ja joka oli ikään kuin automaattisesti vain tarttunut hänen sormiinsa. Hän tuijotti hetken etuosaa, johon oli painettu jonkun taiteilijan näkemys Pakkasukosta ja hänen kolmen hevosen reestään, ja sitten hän käänsi kortin ympäri.

Hyvää joulua, Vanya!

Hän tunnisti kummankin siskonsa käsialan allekirjoituksista. Venäjä alkoi hymyillä, mutta eritavalla kuin yleensä. Paljon aidommin.

****

”Onnistuitko?” Ukraina kysyi, kun Valko-Venäjä käveli portaat alas huomattavasti rauhallisemmin ja naisellisemmin kuin oli kiivennyt ne ylös.

”Kyllä”, nainen vastasi, ”mutta Vanya näytti jostain syystä pelästyneeltä…” Ukraina yritti estää itseään naurahtamasta kun he kävelivät ovelle.

”Oliko sinulla veitsi kädessä?” hän kysyi viattomasti, mutta Valko-Venäjä pudisti päätään.

”Ei”, hän totesi ja mietti hetken, ”ehkä Vanya on voinut huonosti… Hän tarvitsee minua.” Nyt Ukrainan oli pakko naurahtaa, mutta onneksi hän sai peitettyä sen yskähdykseksi.

”Luultavasti, sisar”, hän totesi ja Valko-Venäjä nyökkäsi tyytyväisenä.



A/N: Menipä tässä pitkään ^^''
Yllätinkö? Kirjoitin Venäjästä ja hänen sisaristaan... Vanya on muuten jonkinlainen hellittelynimi Ivanille joten päädyin siihen että Valko-Venäjä käyttäisi sitä. Pakkasukko on slaavilainen vastine joulupukille (ja tiedän, että heidän joulunsa poikkeaa muutenkin, mutta oikaisin tätä hiukan...) Kolmen hevosen reki on oikealta nimeltään troikka, btw. Se on venäläinen tyyli ajaa hevosia ja olen huomannut että varsinkin valko-venäläisissä joulukorteissa on varsin usein juuri troikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti