Viides joulukuuta~

  

Latvia ei ymmärtänyt, miten ja millä perusteella hänet oli julistettu lapsenvahdiksi. Vielä hämmentyneempi hän oli tajuttuaan jääneensä kahden Liechtensteinin kanssa eikä lähistöllä ollut edes yhtä ainoata mikrovaltiota vahdittavaksi. Latvia ei ollut täysin varma, miten suhtautua asiaan. Lattialla hameenhelmat siististi laskostettuina istuva naisvaltio oli kuitenkin loppujen lopuksi saman ikäinen kuin hänkin. Ainakin lähes, Latvia ei ollut varma eikä hän ollut koskaan kysynyt keneltäkään.

Oikeastaan latvialainen alkoi epäillä, että muut valtiot olivat vain päätyneet siihen tulokseen, että Liechtenstein kaipasi seuraa ja ymmärrettävästi Sveitsi ei hyväksynyt siihen tehtävään ketä tahansa, joten kaikki muut olivat sitten päättäneet sopivasti lykätä Latvian tähän väliin. Ei sillä, että valtiota se häiritsi, mutta hän tunsi itsensä hermostuneeksi ollessaan kaksi jonkun kanssa jota hän ei edes tuntenut kunnolla.

Liechtenstein piirsi jotain paperille, mutta keskeytti huomatessaan, ettei toinen valtio liikahtanut tai edes sanonut mitään. Seisoi vain nurkassa ja näytti hermostuneelta.

”Tule toki tänne”, Liechtenstein kutsui ja taputti lattiaa vieressään, ”saat piirtää kanssani jos tahdot.” Latvia epäröi hetken. Ei heidän ikäisensä kai enää harrastaneet piirtämistä? Mutta ehkä naiset pitivät sellaisesta ja mitä Latvia muutakaan tekisi? Joten hän käveli lähemmäs Liechtensteinin hymyn rohkaisemana ja istuutui alas samalla kun nainen työnsi hänelle kynän ja pinkan paperia. Hetken Latvia vain tuijotti tyhjää arkkia kunnes jokin hahmotelma alkoi muodostua hänen mieleensä. Ei hän harrastanut piirtämistä, mutta hän oli tottunut siihen vahtiessaan mikrovaltioita.

Hän keskittyi työhönsä yllättävän hyvin eikä huomannut kuinka Liechtenstein lopetti piirtämisen ja kurottautui lähemmäs nähdäkseen hänen työnsä. Latvia havahtui vasta, kun sai viimeisen piirron pienen paperi prinsessansa mekosta valmiiksi.

”Li… Liech…”, hän sopersi pelästyneenä tajuttuaan kuinka lähelle toinen valtio oli tullut. Liechtenstein perääntyi hieman ja näytti nolostuneelta.

”Anteeksi… ”, hän mutisi, ”mutta se on niin suloinen. Saanko…?” Latvia nyökkäsi ja Liechtenstein poimi paperin sormiinsa tuijottaen sitä pitkään.

”Se on niin kaunis”, nainen henkäisi ja kuljetti sormeaan pitkin paperi prinsessan pitkiä hiuksia. Latvia punastui hieman, mutta yritti peitellä sen huonolla menestyksellä.

”Sa…Saat pitää sen”, hän lupasi ja Liechtenstein lahjoitti hänelle riemastuneen hymyn.

”Todellako?” hän kysyi ja mietti sitten hetken, ”minun täytyy sitten antaa jotain sinulle. Odota hetki.” Liechtenstein selaili piirustuspapereitaan ja poimi sitten joukosta yhden. Hetken hän tuijotti sitä arvioiden, mutta nyökkäsi sitten ja painoi paperin hetkeksi huuliaan vasten ennen kuin ojensi sen yhä hämmentyneelle Latvialle.  

Liechtenstein nousi ylös viedäkseen saamansa lahjan pöydälle turvaan ja sillä välin Latvia tuijotti paperia, johon oli piirretty pieni pupun kuva. Sen toinen korva oli liian iso ja muutenkin näytti siltä, ettei Liechtenstein ollut ollut aivan varma, millaisen tahtoisi siitä tehdä, mutta se ei ollut se syy miksi Latvia alkoi punastua. Syy oli se, että Liechtenstein, suloinen ja kaunis Liechtenstein oli antanut hänelle suudelman. Paperin välityksellä ehkä, mutta kuitenkin.

Latvia asetteli piirustuksen huolella vierelleen ja kumartui sitten jälleen tyhjän paperin ääreen. Hänen pitäisi tehdä pieni paperi prinssi pienen paperi prinsessan seuraksi, jottei kukaan olisi yksinäinen Liechtensteinin yöpöydällä.  

A/N: Mä kysyi Sipiltä hahmon ja hän tietenkin antoi taas sen vaikeimman...
Anyway, mä elän siinä käsityksessä, että Latvia ja Liechtenstein ovat kumpikin hiukan nuorempia, vähän kuin Seychellit ja Islanti myös, mutta Heta-wiki ei tietenkään toiminut niin en päässyt tarkistamaan tätä juttua ^^'' Ja Latvia on mikrovaltioiden vaki-lastenvahti...
Mä olisin oikeastaan halunnut hiukan actionia tähän luukkuu, koska pari seuraavaakin tulee olemaan fluffusia, mutta se actioni jää sitten myöhemmäksi.