Japani huomasi tilanteensa olevan erittäin vaikea.
Hän oli suostunut liittymään eurooppalaisten liikemiesten seurueeseen matkalla viereiseen saarivaltioon. Miehet olivat olleet kohteliaita ja olleet iloisia saadessaan japanilaisen matkaseuran, mutta Japani joutui myöntämään itselleen, että olisi luultavasti kieltäytynyt tarjouksesta jos olisi tiennyt herrojen olevan matkalla tapaamaan samaa henkilöä kuin hänkin. Hän ei kuitenkaan ollut osannut edes epäillä, että eurooppalaiset liikemiehet tahtoivat tavata juuri Taiwanin itsensä. Tosin sehän oli ilmeistä, kun jälkeenpäin ajatteli.
Mutta Japanilla oli juuri nyt muuta mietittävää. Eurooppalaiset tervehtivät juuri taiwanilaisnaista ja Taiwan, joka oli innostunut kaikesta länsimaisesta, vastasi tervehdyksiin innokkaasti ja hymyillen. Japani tunsi olonsa tukalaksi. Toki hän voisi vain kumartaa, mutta ihmiset olivat jo nähneet hänen kuuluvan samaan seurueeseen eurooppalaisten kanssa ja voisivat pitää hänen käytöstään loukkaavana ja Taiwan saattaisi myös pahoittaa mielensä. Kaikkein paras vaihtoehto oli siis tehdä juuri niin kuin hänen väliaikainen matkaseuransakin oli tehnyt. Silloin ongelma oli vain se, ettei Japani uskonut pystyvänsä poskisuudelmiin, vaikka Italia olikin yrittänyt hänet muutaman kerran siedättää niihin. Yleensä lopputuloksena kauhistunut japanilainen, hämmentynyt italialainen ja saksalainen, joka yritti käsittää mikä oli vialla.
Viimeinen eurooppalaisista sai tervehdyksensä päätökseen ja Japani tajusi, että hänen vuoronsa olisi seuraavana. Hänen olisi tehtävä jotain nyt.
Taiwan kääntyi katsomaan japanilaismiestä, joka näytti oudon totiselta. Vakava ja tyyni hän tietenkin oli aina, mutta vuosien jälkeen valtioiden oli yleensä helppo ymmärtää toisiaan, joten Taiwan tarvitsi vain yhden vilkaisun ja hän tiesi täsmälleen, mikä vaivasi Japania.
”Japani, hienoa nähdä sinut täällä”, hän sanoi ja astahti lähemmäs laskien kätensä miehen olkapäille. Hän joutui kurottautumaan hiukan, mutta sai kuitenkin painettua ensin suukon vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle.
”Aivan, mukava tavata taas, Mei-chan”, Japani vastasi ja perääntyessään kauemmas Taiwan tiesi, että kaikki oli mennyt hyvin ja juuri niin kuin pitikin. Ehkä japanilainen näytti hiukan nolostuneelta, mutta hän myös hymyili hiukan ja se oli ehdottomasti hyvä merkki.
”Te siis tutustuitte jo matkalla? Voimme sitten…”, Taiwan aloitti ohjaten kaikki vieraansa eteenpäin ja Japani seurasi naista tuntien itsensä huomattavasti helpottuneemmaksi.
A/N: Tästä piti tulla ihan erilainen, mutta tulikin tällainen. Eli poskisuudelmia~
Japani kutsuu Taiwania Mei-chaniksi, koska se kuulostaa ensinnäkin söpöltä (fani-nimi) plus Taiwanin virallinen nimi on Kiinan Tasavalta, mikä taas saa Kiinan hermostumaan (Taiwan-Kiina politiikka perustuu siihen, että toista osapuolta ei ole olemassa...) joten ajattelin Japanin päätyneen käyttämään Taiwanista lempinimeä varmuuden vuoksi ^^
Huomenna hiukan erilaisia suudelmia~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti