”Puola…”, Liettua kutsui, mutta toinen valtio ei huomioinut häntä. Puolalainen vain istui keskellä lattiaa ja touhusi jotain keskittyneenä pidellen pientä peiliä toisessa kädessään.
”Ei nyt, Liet. Tämä on tärkeää, niiku”, Puola mumisi takaisin ja poimi muutaman lattialla lojuvista putkiloista. Hän tarkasteli niitä hetken arvioiden ja valitsi sitten yhden antaen loppujen pudota takaisin lattialle kaikkien muitten putkiloiden ja pienien putelien joukkoon. Liettua seurasi puolalaista hetken miettien pitäisikö hänen vain lähteä pois, mutta lopulta uteliaisuus voitti.
”Mitä sinä teet?” hän kysyi.
”Jotain tällaista niinku tosi tärkeää”, Puola vastasi selventämättä kuitenkaan tilannetta lainkaan. Liettua ymmärsi kaiken vasta, kun valtio kääntyi vilkaisemaan häntä ja liettualainen tajusi, mitä ne kaikki pienet putkilot Puolan huoneen lattialla olivat.
”Um…”, Liettua aloitti hämmentyneenä, mutta Puola keskeytti hänet.
”Sopiiko niiku tämä väri yhtään?” hän kysyi ja mutristi huuliaan hiukan kuin korostaakseen huulipunan sävyä.
”Tuota… Se on ihan nätti…”, Liettua vastasi edelleen täysin ulkona tilanteesta. Hän ei sitten koskaan tottuisi kaikkiin Puolan tapoihin.
”Kiva”, puolalainen totesi iloisesti ja kiskaisi jostain pienen arkin paperia, ”niiku, viimeinen testi!” Hän painoi huulensa valkeaa pintaa vasten ja piti niitä siinä hetken ollakseen varma, että huulipunasta jäi jälki. Sitten hän tarkasteli tulosta hetken pää kallellaan ennen kuin tuhahti pettyneenä ja rutisti paperin nakaten sen samalla menemään. Liettua huomasi vasta nyt, että huoneen nurkassa oli jo kiitettävän kokoinen keko hylättyjä paperinpaloja.
”Mitä sinä teet?” Liettua kysyi tuntien itsensä typeräksi kysyessään täsmälleen samaa asiaa jo toisen kerran viiden minuutin sisään, mutta Puolan kanssa ekstra kysymykset olivat arkipäivää.
”Yritän niiku löytää sellaisen, mistä jäisi täydellinen jälki”, puolalainen selitti valikoiden taas huulipunaa, ”mutta nämä kaikki on niiku tosi huonoja!” Puola murjotti hetken, mutta sitten hän vilkaisi yhä ovella seisovaa Liettuaa ja hänen katseensa kirkastui ennen kuin liettualainen ehti edes sanoa mitään. Nopeasti Puola nappasi yhden huulipunistaan sipaisten sitä huuliinsa ja sitten hän nousi lattialta ja lähes loikkasi Liettuan luo.
”Puol…”, Liettua aloitti, mutta Puola kietoi käsivartensa hänen kaulalleen ja painoi huulensa hänen poskeaan vasten tuhlaamatta lainkaan aikaa kysymyksille. Sitten hän perääntyi hiukan ja hihkaisi riemastuneena nähtyään tuloksen.
”Se on niiku täydellinen! Vihdoin!” puolalainen huudahti ja työnsi Liettuan käteen peilin, ”katso!” Liettua totteli ja huomaisi, että hänen poskelleen oli jäänyt huulipunan jälki Puolan toimesta. Täydellinen huulten kuva.
”Joo…”, Liettua vastasi hukaten täysin kaikki sanansa ja alkaen jostain syystä punastua, mutta Puola ei välittänyt. Hän vain hyppäsi taas liettualaisen kaulaan ja hoki kuinka Liettua oli niin ihana auttaessaan häntä tämän suuren ongelman kanssa.
A/N: LietPolia, eiku PolLiet ^^
Mulla meni pitkä hetki kun, mietin miten ihmeessä Liettua saisi suukon, mutta sitten huomasin pöydällä huulipunan ja sen vieressä oli kuin jonain merkkinä Suomi-Puola seuran esite, jonka sain vuosi sitten markkinoilta... Että sellaista tällä kertaa =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti