Kahdeksas joulukuuta~

”Islanti ei voi hyvin”, Norja lopulta myönsi, ”mutta hän on jo parempi. Muutaman päivän päästä hän voi tulla jo pois sängystä.” Loput kolme Pohjoismaata nyökkäsivät lähes yhteistuumin. Heillä olisi pitänyt olla tänään oma kokoontuminen, mutta sekä Norja että Islanti olivat jääneet pois. Viiden hengen porukassa kahden poissaolo oli jo huolestuttavaa. Varsinkin kun Norjan olisi pitänyt olla kokouksen isäntämaa tällä kertaa. Pienen mietinnän jälkeen Ruotsi, Suomi ja Tanska olivat kaikki päättäneet suunnata norjalaisen kotiin tarkistamaan tilanteen, joten nyt he seisoivat kynnyksellä ja kuuntelivat Norjaa.

”En ehtinyt soittaa”, norjalainen totesi, kun hiljaisuus kasvoi.

”Ei se mit…”, Suomi aloitti, mutta Tanska tunki hänen ohitseen sisälle ennen kuin kukaan ehti estää.

”Minä menen katsomaan häntä!” mies julisti ja ryntäsi pirteänä itsenään suoraan huoneeseen. Norja mutisi jotain äkäistä, mutta astui sitten syrjemmälle ja viitasi loputkin valtioista sisälle.

”Tulkaa sitten tekin”, hän sanoi.

Tanska oli ehtinyt jo löytää sopivanpaikan itselleen Islannin sängynlaidalla ja selitti juuri jotain suureen ääneen valtiolle, joka näytti yllättävän terveeltä ollakseen sänkypotilas. Ehkä hänen ihonsa oli hieman liian kalpea ja hän näytti väsyneeltä, mutta ei hän ainakaan puolikuollut ollut.

”Ole hiljaa”, Norja komensi Tanskaa istuutuessaan Islannin toiselle puolelle.

”Minä vain piristän häntä”, tanskalainen ilmoitti ja vilkaisi sitten taas islantilaista, ”onko hän ollut ylisuojelevainen koko ajan?” Norjan mulkaisu tuntui jäädyttävän huoneen, mutta kaikkien yllätykseksi Islanti naurahti.

”Melkein”, hän vastasi, ”Nore ei päästä minua ulos täältä ja olen syönyt keittoa jo vuoden edestä…”

”Aww… Hän pitää huolta, Norge osaa pitää huolta…”, Tanska höpötti aivan kuin puhuisi yhtäkkiä lapselle. Islanti kohotti toista kulmaansa, Norja pyöräytti silmiään ja Tino yritti parhaansa mukaan olla naurahtamatta.

”Juu…”, Islanti vastasi yhä hämillään. Tanska nojautui hieman lähemmäs välittämättä muista.

”Sanopas”, hän aloitti ja näytti hetken hyvin harkitsevalta, ”kun olet sairas, tekeekö Norja kaikkensa saadakseen sinut kuntoon?”

”Tietenkin, idiootti”, Norja tokaisi väliin.

”Juu…”, Islanti sanoi taas ja Tanska virnisti. Jokin asetus Norjan mielessä meni hälytystilaan ja hän nousi ylös tuoliltaan.

”Danmark, minä varoitan sin…”, hän aloitti, mutta liian myöhään. Tanska kumartui nopeasti ja painoi huulensa suoraan Islannin huulille. Sitten hän myös perääntyi nopeasti jättäen islantilaisen täysin hämmentyneeksi ja juoksi ulos huoneesta erittäin vihainen norjalainen perässään.

”Mitä hem…”, Islanti aloitti ja pyyhki suutaan hihaansa. Tino ei voinut enää estää itseään vaan nauroi ääneen. Hän joutui ottamaan tukea Ruotsista, jottei olisi suorastaan romahtanut lattialle sen takia.

”Anteeksi…”, hän sai lopulta soperrettua väliin, kun Islanti oli jo hetken tuijottanut häntä.

”Fin, hakisitko minulle vettä?” islantilainen kysyi ja suomalainen nyökkäsi yrittäen pitää pokkansa kävellessään keittiöön.

Muutamaa päivää myöhemmin

”Is, onko Tanska päässyt jo sairaalasta?” Suomi kysyi, kun islantilainen saapui paikalle. Hänelle vastattiin päänpudistuksella.

”Ei, mutta Norja on siellä hänen kanssaan”, Islanti totesi.

”Miksi hän muuten meni tekemään niin?” Suomi kysyi uteliaisuuttaan, ”hän tietää hyvin, ettei Norja pidä siitä.” Islanti kohotti olkiaan. Hän oli jo täysin toipunut tanskalaisen tempauksesta.

”Ilmeisesti Danmörk halusi sairastua”, hän selitti, ”ja sitten Nore olisi pitänyt hänestä huolta, koska hänellä olisi ollut sama tauti kuin minullakin.” Suomi mietti hetken ja pudisti sitten päätään idean älyttömyydelle.

”Toisinaan en ymmärrä hänen ajatustenkulkua…”, hän mutisi.

”En minäkään”, Islanti myönsi, ”mutta Nore on siellä hänen seuranaan, joten kai se sitten toimi.” Suomi nyökkäsi, muttei siltikään kyennyt löytämään tanskalaisen tempauksesta mitään järkevää.  

A/N: Anteeksianteeksianteeksi.... Mä sain nyt tehtyä vain yhden luukun D= Mutta mulla on pari raapaletta, joten laitan ne Finiin ja sehän on sillä sujut? (uskaltakaakin sanoa vastaan...)
Tämä on varmasti tähän mennässä älyttömin luukku... Jospa en edes yritä selittää ^^''